Ovatko keväät aina kiireisiä? Ja syksyt myös. Kesät ja talvet ovat ehkä rauhallisempia, jos hyvin sattuu… Noh, pian on kesä, ehkä se kiireisyys helpottaa. Vaikka olen äitiyslomalla, jolloin kiireen pitäisi olla poissa, ei se siltä ole tuntunut!
Opinnäytetyö on vihdoin valmis. Palautimme sen eilen ja nyt se on arvioitavana. Lähes vuosi sitä on väännetty, ja ensi maanantaina on vielä kypsyysnäyte. Onneksi vauva sattuu olemaan rauhallinen ja tyytyväinen tyyppi, joka ei turhista hermostu ja nukkuu pitkiä öitä, muuten opparin tekeminen vastasyntyneen kanssa olisi saattanut osoittautua liian haastavaksi. Aiheena meillä oli vyöhyketerapian ja osteopatian käyttö vauvaperheissä, liittyen erääseen Suomessa alkaneeseen vyöhyketerapiatutkimukseen koliikkivauvoilla. Aihe oli mielenkiintoinen, mutta tällä hetkellä en halua enää kuulla siitä sanaakaan vähään aikaan… 😀 Kyllä se oli aikamoinen prosessi. Onneksi tuo viereinen Myllypuron kampus on avautunut ja ollaan siellä kahvilassa istuskellen sitten saatu työskenneltyä, ja vauva on ollut reipas ja viihtynyt siellä myös loistavasti.
Opinnäytetyön lisäksi aikaa on vienyt eduskuntavaalit ja Rikun vaalikampanja. Riku kampanjoi viikonloppuisin turuilla ja toreilla, ja lähistölle veimme kävellen mainoslehtisiä. Siinähän tuli mukavasti liikuntaakin samalla. 😀 Ääniäkin tuli lopulta ihan mukavasti, vaikkeivät Piraatit vieläkään sitä eduskuntapaikkaa aivan saaneetkaan.
Raskauskilojen pudottaminen on vaiheessa, mutta hieman alle 10kg olen jo saanut pois. Liian nopeasti painon ei kuitekaan sovi pudota jottei imetys häiriinny. Reilut 10kg on kuitenkin vielä jäljellä, joten ei huolta. 😀
Päivittäiset kävelylenkit ovat toistaiseksi riittävä liikuntamuoto, mutta myönnettäköön että kaipaan kyllä jo salille ja juoksulenkillekin! Olen varannut jälleen FemmeFysion Piritta Hagmanille ajan raskauden ja synnytyksen fysioterapeuttiseen jälkitarkastukseen jossa katsotaan kropan palautumista ja tarkastetaan muunmuassa vatsalihakset erkauman varalta, ja toivon saavani harjoitteluohjeita salillekin.
Satunnaista herkutteluakaan ei ole silti kokonaan kielletty, ja se pitää yllä maidontuotantoakin.
Ravintolassakin ollaan vauvelin kanssa päästy käymään ilman ongelmia, hän kun tosiaan on melko tyytyväinen ja rauhallinen kaveri. Kun katseltavaa riittää tai uni maistuu ja masu on täynnä niin yleensä kaikki on hyvin. Masukipuja ei ole esiintynyt eikä edes 2kk iässä saatu rotavirusrokote aiheuttanut mitään oireita. Ollaan siis selvitty aika kivasti kaikilta ikävyyksiltä.
Viime viikonloppuna oltiin uudessa Oodi-kirjastossa toteuttamassa uutta harrastustani. Tai no, ei se niinkään ole uusi harrastus kun vanha uudestaan henkiin herätelty harrastus. Olen nimittäin pitkästä aikaa alkanut taas ommella! Siitä on todella pitkä aika kun olen viimeksi ommellut, joskus Yasminaa odottaessa muistelisin. Päädyin Facebookissa ryhmään jossa ompelijat myivät vaatteita ja siitä se ajatus sitten lähti… Toki olen tilannut kasan vaatteita eri ompelijoilta koska omat taidot ovat kohtuullisen rajalliset eikä omaa ompelukonettakaan vielä(kään) ole, mutta päätin tilata myös kankaita ja testata mitä niistä saisin itse aikaan. Oodissa kun on vuokrattavana myös ompelukoneita, saumureita ja jopa peitetikkikone!
Toistaiseksi kokeilin vain saumuria, mutta tulihan sillä ihan kivan näköisiä vaatteita.
Jumpsuitista puuttuu vielä vetoketju, sitä ei pysty saumurilla kiinnittämään. Varasin kyllä eiliseksi ompelukoneen tuosta viereisestä kirjastosta, mutta se olikin rikki, joten vetoketjua en saanut vielä kiinnitettyä.
Vaatteet olivat kuitenkin jopa sopivia pienelle ihmiselle!
Pikku neiti Ihastuttavuus saa lauantaina vihdoin ikioman nimen. 🙂 Nimeä on pohdittu ja pyöritelty kauan ja hartaasti, vaikka etunimi onkin ollut jo selvillä jonkun aikaa. Ennen syntymää etunimivaihtoehtoja oli kaksi, joista toinen sitten voitti pikkuneidin synnyttyä. Hän vain näytti siltä enemmän. Toinen etunimivaihtoehdoista on ollut minulla mielessä lapsen nimeksi jo pikkutytöstä asti, toinen taas tuli aivan yllättäen muutama vuosi sitten kun eräällä opiskelijalla yhdellä työpaikoistani oli kaunis nimi ja ajattelin heti että jos vielä saisin toisen tytön niin tämä on se nimi. Muistan edelleen sen tilanteen kun istuin aamuraportilla ja katselin sitä nimeä kirjoitettuna taululle jossa oli sinä aamuna paikalla olevien hoitajien ja opiskelijoiden nimet. Tuli sellainen outo tunne että tuossa on minun tyttäreni nimi. Tästä siis on useampi vuosi aikaa eikä lapsi ollut varsinaisesti vielä edes suunnitelmissa, ja Rikunkin mielipiteen halusin tietysti kuulla, mutta oli se jotenkin minulla niin selkeä tunne siinä hetkessä että enpä jälkikäteen ajatellen osaa kuvitellakaan että joku muu nimi olisi valittu, joten tämä jälkimmäinen voitti. Nimi on pidetty salassa ja se paljastetaan vasta kasteen yhteydessä, mutta olen kertonut että se sopii sekä Yasminan nimeen että omaan nimeeni. Minusta oli tärkeää että tyttäreni voisi arvata siskoksiksi nimien perusteella, kuten minut ja minun siskoni. Siksi tyttöjen nimet sointuvat yhteen. Yhteensä tyttö saa kolme nimeä, ja sekä toisella että kolmannella nimellä on merkitykset. Yksi nimistä tulee suvusta ja kolmas jatkaa tarinaamme. 😉
Tämä vihko on kulkenut mukanani siitä asti kun Yasminalle alettiin pohtia nimeä. Siihen olen vuosien mittaan kirjoitellut kaikki kivat nimet joita voisin ajatella lapsilleni, ja sieltä löytyy nyt kaikki nimien rakentelut ja pohdinnat molempien tyttöjen kohdalta. On hauska myöhemmin katsella mitä kaikkia yhdistelmiä heille on mietitty. 🙂 On myös hauska katsoa miten täysin erilaisia ja kuitenkin samanlaisia nimiä on pohdittu. 😀
Nämä ovat tietysti Yasminan nimen rakentelua.
Kunnes se sitten muotoutui. 🙂
Tällä viikolla on siis edessä kova leipominen, ja koristelu ja järjestely. Huomenna mennään tapaamaan pappia kirkolle. Saimme kuin saimmekin vihkipappimme suorittamaan myös lapsemme kasteen, mikä on todella hieno juttu ja merkitsee minulle paljon.
Vihkimisestä puheenollen… Seuraavalla viikolla saapuvat taas Filmaattiset kameroineen meille. 😀
