Helmikuinen pieni tyttö, sellainen majailee tällä hetkellä vatsassani. Edellinen helmikuinen tyttö ehtii näillä näkymin juuri täyttää 11 vuotta ennen tämän toisen syntymää, joten reilu vuosikymmen on kulunut aikaa edellisestä raskaudestani. Tähän astisen kokemuksen mukaan voin lämpimästi suositella ihmisiä tekemään lapset ajoissa, ehkä alan olla jo liian vanha tähän… Takana on aivan kammottava kesä hirvittävän raskauspahoinvoinnin ja älyttömän väsymyksen kanssa! Oli sitä 17-vuotiaanakin, mutta ei voi mitenkään verrata tähän oloon… Kesän hirveä kuumuus ei varmasti auttanut tilannetta yhtään, ja käytännössä makasin sohvalla yli 1,5 kuukautta ja voin pahoin. Hyvä että jaksoin kävellä asunnon toiseen päähän vessaan, keittiöön ei tehnyt edes mieli mennä koska jääkaappi haisi kymmenen metrin päähän niin kammottavalta että siellä ei voinut hengittää. Kaikki muukin haisi. Ja oksetti. Viikolla 15 alkoi pikkuhiljaa helpottaa, mutta kokonaan se pahoinvointi ei ole mennyt ohi vieläkään, ja nyt ollaan jo 26. viikolla. Pystyn jo syömään melko normaalisti, mutta edelleen on pidettävä vähintään juotavaa kokoajan mukana, sillä pahoinvointi voi iskeä aivan yhtäkkiä missä vaan. Onneksi se jatkuva huono olo sentään on häipynyt… Mutta kun vihdoin pääsin hieman ylös siitä sohvalta sen 15. viikon jälkeen, niin huomasin että liikkuminen ei olekaan ihan niin mukavaa… Liitoskivut ovat välillä melkoiset, ja herään esimerkiksi yöllä ihan joka kerta kun pitää kääntää kylkeä, koska se täytyy tehdä hyvin varovasti kivun takia. Käveleminenkin on usein haastavaa ja lantio vaan kilisee ja helisee liikkuessa. Kovalla alustalla istuminenkin on kauheaa yhtään pidempään kerrallaan… Näitä oli viimeksi vasta viimeisen kahden viikon aikana ennen synnytystä!

Kävin muutama viikko sitten juttelemassa tutor-opettajani kanssa opintosuunnitelmastani johon tietysti tulee vauvan myötä muutoksia, ja hän kyllä sanoi minun näyttävän kuitenkin hyvinvoivalta. Se oli ihan mukava kuulla, kokeneen kätilön sanomana. Olen saanut olla pääasiassa kotona viimeisen kuukauden, joten kun ei liikoja joudu touhuilemaan niin ehkä tämä nyt tässä muutaman viikon ajan ihan menetteleekin, tämä raskaanaolo. Siihen asti kunnes vatsa on liian iso ja tiellä… 😀

Eniten tässä kuitenkin on harmittanut se, että jouduin tietenkin pahoinvoinnin takia sairauslomalle kesken kesätyön, joten lähes puolet kesän työkokemuksesta vastasyntyneiden osastolta jäi saamatta. Töissä en ole myöskään pystynyt käymään koko syksyn aikana, koska hoitajan töitä ei oikein missään tehdä jos pienikin epämiellyttävä haju aiheuttaa oksentamisen ja jos jo pidemmän matkan käveleminen on kipujen takia haastavaa. Siinä ei paljon potilaita nostella eikä vaippoja vaihdella… Toinen harmittava juttu on sitten se että jouduin myös perumaan loppuvuodelle varaamani naistentautien harjoittelun Porvoon naispolilla, koska noh, ne liitoskivut.

Vatsassa asustaa ultran mukaan todennäköisesti tyttö, ja tämä tapaus onkin oikein erityisen vilkas! Omasta haasteellisesta kesästä ja syksystä huolimatta vauvalla näyttäisi kaikki menevän kohdussa hyvin, ja hän on siis melkoinen jumppaaja. Liikkeet alkoivat tuntua jo hyvin varhain, mikä ei sinänsä ole yllättävää kun toisen raskauden kohdalla jo tietää millaista liikettä kuulostella, mutta Yasmina ei myöskään missään vaiheessa ole ollut tällainen pyöriskelijä ja riehuja! 😀 Toisaalta se on mukavaa kun liikkeistä tietää kokoajan että siellä todennäköisimmin voidaan hyvin, mutta toisaalta, voisihan sitä vaikka öisin olla joskus vähän vähemmän aktiivinenkin…

Jonkun verran juttuja on jo kotiin hommailtu vauvaa odottamaan. Vaunut valitsin melkein heti ja samalla otettiin Lastentarvikkeesta mukaan myös turvaistuin. Isompi sänky hommattiin jo kesällä, mehän ollaan nukuttu siihen asti 120 senttisessä. Se on riittänyt hyvin meille kahdelle ennen tätä mahaa, mutta nyt tarvin jo tukityynyineni enemmän tilaa, ja viimeistään vauvan synnyttyä lisätila on tarpeen, koska tiedän että se todennäköisimmin nukkuu vieressäni niin kauan kun imetän. En nimittäin jaksanut viimeksikään pomppia keskellä yötä hakemaan vauvaa sängystä, en edes vaikka se oli ihan oman sänkyni vieressä. Auto on vielä vaihtamatta suurempaan, ja kovasti toivotaan että myös muutto suurempaan asuntoon onnistuisi ennen vauvan syntymää.

Kesällä en tosiaan juurikaan jaksanut edes olla istuma-asennossa, joten ei tullut kudottua, mutta tässä syksyllä olen saanut sitäkin tehtyä. Vauvaa odottaa muun muassa tällainen valkoinen setti. Ja valkoiset ovat vaunutkin, Emmaljunga Duo Edge Competition White on niiden malli ja väri tarkalleen ottaen. Valkoisten vaunujen valinta on aina riski, mutta tällä kertaa halusin vain valita ne eniten silmää miellyttävät enkä niinkään ottaa sitä järkivalintaa kuten edelliskerralla. Näillä mennään siis, toivottavasti en sotke niitä ihan kokonaan…

Tästä klikkaamalla pääsee tarkastelemaan vaunujen koppaosan ominaisuuksia tarkemmin,tästä löytyy tuo valittu runko, ja tästä vielä erikseen tuo hoitolaukku. Olen kyllä ihan tyytyväinen näihin, saa nähdä miten toimivat sitten käytössä. Edelliset vaunut olivat Brion, joten Emmaljungaa minulla ei ole aiemmin ollutkaan. Hintaahan näille toki kertyy ihan mukavasti, mutta sellaista se on… Täällä kaupungissa näytään kyllä suosivan pienempiä ja ketterämpiä vaunuja, ihan ilmeisistä syistä, mutta minä en osaa ajatella käyttäväni sellaisia. Kunnon hyökkäysvaunu sen olla pitää! Olen itse nukkunut vaunuissa päiväunet niin isoksi asti, että yhä muistan kuinka huusin itkuhälyttimeen äidille että nyt olen herännyt, ja se oli ihan lempipaikkani. (Kunnes syntyi pikkusisko joka vei vaunupaikkani…) Joten mielestäni lapsi saa mahtua sinne vaunuun myös kohtuullisen pitkään, eikä se kyllä niissä pienissä ja näppärissä onnistu. Kompromissina oli nyt nuo kääntyvät eturenkaat, ovat kuulema kätevämmät mutta ne saa kuitenkin myös lukittua paikoilleen. Sellaisia en ole testannut käytännössä.

Turvaistuimeksi valikoitui BeSafen Izi Go Modular (nimeä klikkaamalla pääsee tietoihin) johon kuuluu autoon kiinnitettävä telakka. Istuin olisi toiminut ilman telakkaakin, mutta sama telakka käy sitten myös saman valmistajan seuraavan koon turvaistuimeen, joten hinnasta huolimatta päädyttiin sitten ottamaan se samantien telakoineen. Onhan se turvallisempikin niin. Olisin ehkä toivonut vaaleampaa väriä, mutta siellä ei oikein ollut sopivaa sillä en kuitenkaan halunnut beigeä vaan ennemminkin vaaleampi harmaa olisi kiinnostanut. Hauska lisä tähän istuimeen oli samalla hommaamamme adapteri joka mahdollistaa tämän turvaistuimen kiinnitettäväksi noihin Emmaljungan vaunujen ratasosiin. Voi siis pienemmälle reissulle ottaa mukaan vain sen ratasosan ja nostaa turvakaukalon kiinni siihen. Kuulostaa kätevältä.

Äitiyspakkausta odotellaan muuten saapuvaksi lähiviikkoina…

Jonkun verran tässä syksyn mittaan olen ehtinyt myös opiskella naistenhoitotyön kurssin ja opinnäytetyön parissa. Onneksi ihan hirveästi ei ole ollut läsnäoloa vaativaa opetusta, joten on sujunut ihan mukavasti sen puolesta. Kesällä oli kyllä haasteita innovaatiokurssin kanssa vaikka sekään ei läsnäoloa vaatinut, vaan enpä olisi juuri jaksanut kotonakaan tehdä mitään… Ensi viikon jälkeen on minun osaltani sitten tämän syksyn opinnot kasassa ja jään peruuntuneen harjoittelun ajaksi sairauslomalle viideksi viikoksi ja sitten alkaakin äitiysloma juuri ennen joulua!

Pakko laittaa vielä kuva näistä kutomuksista… Tyttärellä oli hyvin tarkka toive siitä miltä tämän talven pipo, huivi ja lapaset pitää näyttää, joten ei auttanut muu kun tehdä ne itse. 😀 Ohjeita ei oikein löytynyt myöskään, joten täytyi sitten itse suunnitellakin ne. Ihan kohtuulliset mielestäni, vaikka itse sanonkin. 😀

Jaa julkaisu