Loppusuoralla

Loppusuoran pituudesta ei kuitenkaan ole tietoa. Maali on siellä jossain, mutta en tiedä onko sinne matkaa tunteja vai kaksi, pahimmassa tapauksessa jopa kolme viikkoa. 😀 Minä olen jo pitkään toivonut että ennemminkin tunteja, mutta eipä ole vauva vielä ilmaissut halukkuuttaan siirtyä tänne ulkomaailman puolelle… Laskettuun aikaan on nyt 8 päivää, eli ei tässä vielä olla edes yliajalla, mutta kaikenlaiset raskausvaivat saavat kyllä ihmisen näin loppua kohti enemmän kuin valmiiksi synnytykseen. Sehän siinä kai on tarkoituksenakin. 

Tässä vaiheessa tuntuu hassulta ajatukselta että ihan tosissaan olen joskus pystynyt juoksemaan ja nukkumaan vatsallani sekä viettämään kokonaisen päivän ilman pahoinvointia. Ne tuntuvat niiiin kaukaisilta asioilta, että niitä huomaa arvostaa ihan eri tavalla. Kyllä sitä vauvan lisäksi odottaa sitäkin että kroppa olisi taas ihan omassa käytössä. Sitä ei varmaan voi selittää sellaiselle joka ei ole ollut raskaana, mutta veikkaan että jokainen raskaana ollut tietää tunteen… Minä olen ollut myös aika liikunnallinen ihminen ja käynyt säännöllisesti salilla 3-4 kertaa viikossa, joten kyllähän nämä viimeiset 9kk on olleet melkoisen erilaiset. Pitkiä yöunia en varsinaisesti vielä kaipaa, sillä tiedän kokemuksesta että niitä saa odottaa luultavimmin vielä ainakin vuoden päivät vauvan synnyttyäkin, mutta sitä kyllä kaipaan ettei minun tarvitse valvoa sen takia että on mahdotonta löytää asentoa jossa selkää tai kylkeä ei särje, ja että kyljen kääntäminen ei liitoskipujen takia vaadi heräämistä ja erittäin varovaista liikkumista. Ja olen myös mahallaan nukkuja, joten… 😀 

Netflix on katsottu jo tyhjäksi, ja olen valmistanut varmaan jokaisen löytämäni kiinnostavan neulemallin vähintään kerran… Joten toivon lopputalveksi pakkasia ja lunta, jotta vauvan neuleet eivät mene hukkaan! 😀 Opinnäytetyötä olen tehnyt tässä alkuvuodesta myös, viime viikolla oli toteutusvaiheen seminaari, eli puoliväli lienee ylitetty siinäkin. Keskittyminen alkaa tosin olla jo sitä luokkaa että jatkan opparin parissa vasta kun vauva on syntynyt. Tietokoneen ääressä istuminen on nimittäin haastavaa sekin tämän mahan kanssa. Ja ajatus on herkkä harhailemaan, mielikin valmistautuu vauvaan. 

 

Pakko on silti mainita jotain näistä julkisuuteen vihdoin tulleista vanhustenhoidon ongelmista, kun se alana kuitenkin hyvin tuttu on itselleni. Blogini ei ole poliittinen, ja tulevaisuudessa kätilönä hoidan sitä elämän alkupäätä, mutta koska tämä liittyy ainakin aiempaan työhöni niin antaa mennä. (Hyppää siis yli tämän kappaleen jos aihe ei kiinnosta. :D) Jossain määrin olen hämmentynyt siitä miten järkyttyneitä tästä yhtäkkiä ollaan, kun ihan yleisessä tiedossahan tämä on alalla ollut jo pitkään ja on sitä todellakin yritetty tuoda esiin monta kertaa. Olen ollut töissä Esperillä opiskeluaikoina pienen pätkän ja keikkaillut jonkun aikaa, ja kyllähän siihen ihan syyt on miksi se jäi minun(kin) osaltani siihen. En siis ihmettele ollenkaan että Esperin ja Attendon kaltaisten yritysten on vaikea saada edes niitä tarjoamiaan työpaikkoja täytetyksi. Miksi ihmeessä menisin töihin paikkaan jossa palkka on monta sataa euroa huonompi kuin julkisella puolella, ja sen lisäksi en pysty myöskään tekemään työtäni niin että voisin olla oikeasti tyytyväinen sen lopputulokseen ja antamaani hoitoon? Totuus kun on se että suurimmassa osassa maata pätevä ja ammattitaitoinen hoitaja saa valita työpaikkansa. Yksi suuri ongelma näissä hoivakodeissa on myös se että minä olen siis nimenomaan hoitaja. Arvostan esimerkiksi laitoshuoltajien ja keittiötyöntekijöiden työtä suuresti, mutta minä olen hoitaja. Siihen olen saanut koulutuksen, ja se on se minkä osaan. Minä en siis halua töissä pestä lattioita, kattaa pöytää, pestä pyykkiä, tiskata tai leipoa ja laittaa ja annostella ruokaa. Nämä ovat kokonaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeitä asioita mutta ne eivät ole hoitajan töitä. Tämä sama ongelma toki on osittain myös kunnallisissa tehostetun palveluasumisen yksiköissä. Sinä kesänä kun muutin Helsinkiin, tein pätkän kaupungin palvelukeskuksessa, ja sieltä olisi tarjottu myös jatkoa ja kieltäydyttyäni siitä kyseltiin kovasti miksi en ota sitä vastaan. Sanoin ihan suoraan että en halua siivota, tiskata, pyykätä ja laittaa ruokaa, en edes iltavuoroissa tai öisin, sillä siellä sentään päivävuoroissa oli keittiöapulaisia ja siistijä. Haluan keskittyä hoitotyöhön. Tämän asian korjaamisessa on nyt poliitikoilla suuri savotta, ja pienenä vinkkinä voisin sanoa että lisääntyvä yksityistäminen suurille ulkomaisille firmoille ei ehkä ole se paras ratkaisu… 

No se tästä aiheesta, mutta sen verran vielä että jos asut Uudenmaan vaalipiirin alueella (Ei siis Helsingin), niin Riku on Piraattien ehdokkaana tulevissa eduskuntavaaleissa ja klikkaamalla TÄSTÄ pääsee katselemaan mm. hänen vaalivideoitaan! 

 

Palatakseni takaisin postauksen varsinaiseen aiheeseen, tilasin tuttipulloille ja rintapumpulle sterilointilaitteen. Tällaisia hienouksia minulla ei viime kerralla ollut, mutta ajattelin että ehkä tämä helpottaa arkea. Saa nähdä. Minulla on vain pieni manuaalinen rintapumppu, koska en viimeksi juuri pumppaillut enkä usko että sen kummempaa tarvin tälläkään kertaa. 

Yksi asia mikä tässä on kovasti harmittanut on se etten juurikaan ole jaksanut viimeisen parin viikon aikana lähteä ulos enää kovin pitkille kävelyille. Olen nautiskellut ihanasta talvisäästä ja lumesta siis lähinnä ikkunasta katsellen, ja toivon todella että tällaiset kelit jatkuvat vielä siinäkin vaiheessa kun vihdoin pääsisin ulos kävelylle vaunujen kanssa! Itseasiassa olen itsekseni toivonut että kesä jäisi tällä kertaa kokonaan välistä, sillä ajatuskin viime kesän pätsistä aiheuttaa pahoinvointia… Olen siis onnistunut yhdistämään lämmön ja pahoinvoinnin viime kesän takia yhteen, ja nyt en haluaisi kesän tulevan ollenkaan. 😀 

Varsinkaan nyt kun auton vaihtokin ajoittui oikein mukavasti. Eipä ole tarvinnut tämän traktorin kanssa miettiä että pääseekö liikkeelle vai ei, vaikkei ihan vasta ole aurailtukaan. 😀 Ja auraushan ei täälläpäin kyllä toimi, se on todettu jo viime talvina. Huomattava parannus on tapahtunut talonmiehen vaihdoksen johdosta meidän omalla pihalla ja parkkipaikalla, mutta siitä sitten eteenpäin niin Helsingin kaupunki ei kyllä hoida omaa osuuttaan kovinkaan kehuttavasti. Mutta Volvolla pääsee! 

 

Sairaalakassit on pakattu jo jokin aika sitten ja siinä ne odottelevat lähtöä. Olen toiveikkaana varannut tälle viikolle ajan vyöhyketerapiaan synnytyksen käynnistelyhoitoon, saa nähdä auttaisiko se vauvaa huomaamaan että uloskin voisi jo tulla. 😀 

Jaa julkaisu

Vastaa