Kevät tuntuu tänä vuonna antavan odottaa itseään tavallista enemmän, mutta pikkuhiljaa se taitaa kuitenkin olla tulossa. Oma lempivuodenaikani on ehdottomasti aina ollut syksy, mutta nimenomaan Lapin syksy. Täällä syksy on erilainen, ja sitä samaa tunnetta löydän enemmän keväästä. Talvikin on täällä erilainen, mutta yhtäkaikki, minun sisäinen mittarini kertoo että talvella ollaan hissuksiin ja kevättä kohti aletaan heräämään eloon. Kevääseen kuuluu aikainen herääminen aamuisin, auringonpilkistelyt, kirpeät aamulenkit, pursuava energia ja hyvä ruoka. Tänä vuonna juoksulenkit ovat vielä aloittamatta, sillä lenkkipolut ovat vielä liian jäässä, mutta kävelemään uskaltaa sentään normaaliin tapaan ja lisäksi olen osallistunut Fitfarmin FitBelfie&Core-valmennukseen. Se on kuuden viikon tehokas peppu- ja keskivartalotreeni, jossa on 4 saliohjelmaa viikossa. Nyt on neljäs viikko takana ja olen kyllä ihan koukussa tähän!
Olen välillä käyttänyt myös kuntosalini pt-palveluita, kun tulee tylsää eikä oikein itse enää keksi mitä uutta tekisi salilla, mutta tällainen nettivalmennus ajaa kyllä ihan saman asian silloin kun oma treenipohja on kunnossa. Netistä löytyy ohjevideot kullekin treenille ja sitten vaan salille toteuttamaan ne. Tähän valmennukseen ei kuulu sen tarkempaa ruokavaliota, mikä on ihan hyvä koska en varsinaisesti tykkää ruoka-ainesten punnitsemisesta… Ruokavalioni on pääosin kunnossa muutenkin, se on hyvin kasvispainotteinen joskin ajoittainen kompastuskiveni on ylimääräinen herkuttelu. 😀
Pääsiäistä meillä on vietetty kotosalla, hyvän ruuan ja ulkoilun merkeissä. Eilen askarreltiin salaattipöytä ja Riku leipoi aivan taivaallisen makuista focacciaa! Se mies osaa kyllä tehdä ihan mitä tahansa ruokaa… Arvatkaa vaan millainen yllätys tämä luonnonlahjakkuus hänessä oli kun hän ensimmäisiä kertoja valmisti jotain ruokaa vähän yhteenmuuttomme jälkeen. :O Enpä olisi osannut odottaa, eikä hän kyllä itsekään kun ei juuri ollut kokeillut aiemmin. 😀
Vietettiin myös Rikun synttäreitä, nyt me ollaan taas samanikäisiä enkä tunne itseäni niin ikivanhaksi… 😀 Ostin hänelle lahjaksi treenikassin sekä samanlaisen Polarin urheilukellon kun minulla itselläni on, V800 HR. Olen itse tykännyt siitä kovasti ja vaikka Riku nyt ei treenaakaan sen kummemmin, niin kerran viikossa raahaan hänetkin salille mukanani jumppaamaan selkäänsä. Kello on ihan hauska väline myös päivittäisen aktiivisuuden seurantaan.
Synttäreiden kunniaksi käytiin myös syömässä Pancho Villassa yhdessä. Tortilla-annos oli aikamoisen kokoinen!
Olen onnistunut itse pitämään myös tällä viikolla jopa vapaata, mikä on ollut todella hienoa! Olen toki tehnyt koulutehtäviä melkein joka päivä, mutta töissä en ole ollut, enkä ole koko pääsiäisenäkään. Siis 4 yhteistä vapaapäivää Rikun kanssa! Aika hienoa ja harvinaista. Seuraava pidempi yhteinen vapaa onkin sitten häämatka numero 2 alkukesästä… 😉
Kevääseen kuuluu toki myös niitä negatiivisempia puolia, kuten koirien sotkeentuminen lenkeillä sekä valtava karvanlähtö… Mittelspitzien iso turkki kerää mielellään tällaisella kelillä mukaansa kaiken kuran mitä pientareilla löytyy, ja sitähän löytyy… Ronja tiputtaa myös karvaansa tällä hetkellä, ja sen kyllä talosta taas näkee. Karvapalloja juoksee joka nurkassa ja koiraa saisi harjata niin paljon kun jaksaisi, mutta siltikään karva ei lopu.
Onneksi on keksitty imuri. 😀
Minulla on seuraavaksi vuorossa mielenterveysharjoittelu, ja se on viimeinen sairaanhoitaja-vaiheen harjoittelu! Tällä hetkellä suoritan myös viimeistä sairaanhoitajan teoriaosuutta. Sen jälkeen olen valmis siirtymään varsinaisiin kätilöopintoihin ja arvatkaapa vain onko sitä odotettu! Viimeinen sh-kurssi koskee terveyden edistämistä, ja siinä on päässyt paneutumaan mm. suomalaisten ruokailutottumuksiin ja elintapoihin ja siihen miten niitä voisi ohjata parempaan suuntaan.
Jobiili antoi tietysti taas hieman jännitystä elämään kun se jälleen sekosi totaalisesti jo hetki varausten alun jälkeen. Viime viikolla siis varattiin paikat ensi syksyn harjoitteluihin. En saanut varattua paikkaa ensimmäisestä vaihtoehdostani, mutta jossain kohtaa onnistuin nappaamaan kuitenkin paikan toisesta vaihtoehdostani. Aikamoinen tuuri kävi kyllä siinä, sillä lähinnä se jumitti ja kaatuili koko sen noin 1,5 tuntia mikä itselläkin siinä vierähti paikkaa yrittäessä saada… Iso osa ei onnistunut varaamaan mitään koska koko homma jouduttiin lopulta keskeyttämään ja sitä jatketaan vasta ensi viikolla. En ymmärrä miten voi näin surkealla tavalla epäonnistua jälleen kun tiedossa kuitenkin on ollut mikä määrä käyttäjiä paikalla on samanaikaisesti, ja viime syksystä olisi luullut oppivan jotain…
No, toivoa sopii että ehkä ensi viikolla loputkin saisivat sitten paikat varattua ilman että koko höskä kaatuu taas pari minuuttia aloituksen jälkeen…
Hyvää kevättä kaikille! Urheilkaa, nauttikaa, syökää hyvin! 🙂