Eilen tavattiin ekaa kertaa ohjaaja ja yksi kuvaaja. Kuvauspäivä alkoi aamulla 10:30 ja valmiita oltiin 17 aikoihin. Samaan päivään oli laitettu monia kuvauskohteita, jotka suurin osa oli ihan meidän kotoa vaan. Oli se kyllä aika jännittävä juttu, tuntui että heti kun kuvaaja laittoi kameran päälle niin ei osannutkaan enää puhua normaalisti yhtään mitään! 😀 Ohjaaja sanoi että eka päivä kannattaa ottaa vähän lämmittelyn kannalta, ja myöhemmin kameroihin tulee tottumaan. Lopulta hääpäivänä niitä ei pitäisi kuulema edes huomata. Saapa nähdä…
Käytiin myös kuvailemassa meidän ”pläntillä”, eli viljelyspalstallamme. Se on tässä vaiheessa kesää vielä alkutekijöissä, mutta ehkä me siellä kesän mittaan saadaan jotain jo kasvamaankin. Kuviin saatiin myös meidän plänttikaveri, naakka joka on niin rohkea että tulee hakemaan madon vaikka kädestä kun sitä sille ojentaa.
Koirat pääsivät tietty kuvattaviksi heti alusta alkaen, ja yrittivät tapansa mukaan varastaa koko showta itselleen. Pinjalla oli juuri edeltävänä päivänä hammasleikkaus. Siltä poistettiin irtoamattomat maitokulmurit ylhäältä eläinlääkärissä, mutta se ei kyllä tuntunut neidin menoa hidastavan tippaakaan… Saatiin kuviin myös koiran lääkisteminen ja pieni lenkki pihalla. Tarkoitus oli myös kuvata meidän näyttelytreeniä Pinjan kanssa, mutta en sitten alkanut rasittaa neitiä kun on vielä toipilas, joten se jäi sitten myöhempään. Ronja oli yllättävän rauhallinen, en tiedä jäikö se taka-alalle vahtiakseen Pinjaa vai mistä syystä, mutta se vietti pitkiä aikoja lähinnä katselllen jostain.
Kotona kuvattiin myös meidän ruuanlaittoa, tai ehkä enemmänkin Rikun. Meillä on viikossa monia tiettyjä rutiineita, ja yksi niistä on perjantainen salaattipäivä. Perjantaisen siivouksen jälkeen Riku tekee illalla salaatin, joka on erinomaista! Tällä kertaa siirrettiin se tarkoituksella tähän lauantai aamupäivään, jotta saavat sen ohjelmaan. Ei ihan niin tapojemme orjia olla sitten kuitenkaan. 😀
Keskustassa käytiin suunnittelemassa morsiuskimppua ja muuta kukitusta häihin. Haikkoon ei lähdetä itse kukkia viemään, luotan heidän koristelevan tilan parhaaksi näkemällään tavalla. Se on ihan koristelemattakin sen verran komea paikka että riittää! Morsiuskimpun suunnittelulle oli varattu aika Kampin Kaivokukkaan, ja siellä oli floristi jolle kerroimme toiveemme. Tai enemmänkin minä kerroin, koska minulla oli selkeä visio kimpusta. Pääsen näkemään kimpun edellisenä päivänä, hieno juttu! Siihen ehtii siis tehdä vielä muutoksia mikäli on jotain mikä ei miellytä. Luotan kyllä että floristi osaa hommansa. Pienet kimput tulee myös morsiusneidoille ja kaasolleni. Kimpun suunnittelun jälkeen kävi ilmi hassu sattumus kun floristi tuli juttelemaan meille vielä uudelleen. Hän paljastui minun lapsuuden kirjekaverikseni! Nimeni on kuitenkin sen verran erikoinen että aikaa sähköpostilla varatessa se oli hänestä kuulostanut liian tutulta… Todella hassu juttu. 😀 Se keskustelu ei tainnut enää tallentua kameraan, mutta todentotta, minun pienestä osoitekirjasta löytyi hänen silloinen osoitteensä vieläkin. Suomi on todella pieni maa, sen olen todennut ennenkin… Harrastin lapsena kirjeenvaihtoa melko ahkerastikin ja minulla oli useampia kirjekavereita, jotkut pidempiaikaisia ja jotkut lyhyemmän ajan.
Oli kyllä erikoinen kokemus olla keskellä Kampin kauppakeskusta kuvaajan ja ohjaajan kanssa. Kaikkia ohikulkijoita tuntui kiinnostavan mitä tapahtuu! Saimme paljon pitkiä katseita.
Olen tässä viimeisen muutaman viikon aikana harjoitellut itsekseni Youtuben tutorial-videoiden avulla fiftarimeikkiä ja -kampauksia. 😀 Välillä onnistuu paremmin, välillä huonommin. Jonkunlaisen fiftarimeikin teen joka aamu ihan vaan että se alkaisi sujumaan, ja oli minulla eilenkin kuvauksissa sitten vähän sinne päin tyyliä… Hieman jännittää miltä se näyttää kamerassa, koska en ole kuitenkaan vielä mikään erityisen taitava… Lisäksi jouduttiin vaihtelemaan useasti päivän aikana vaatteita ja säätämään meikkiä. En tavallisesti näytä samalta kuopiessani maata pläntillä kuin tehdessäni kukkaostoksia keskustassa! Eniten kuitenkin toivon että kamera ei tuo minulle niitä väitettyä viittä lisäkiloa… Kuinka pinnallista!
Ehdinpä viime viikolla käväsemaan Porvoossakin. 🙂 Porvoo on ihana paikka jonne päin haluamme pikkuhiljaa valua… Siksi olin Porvoon kaupunginsairaalassa työhaastattelussa, ja pääsin sinnekin tekemään keikkaa. Minähän en siis lopulta ottanut kesäksi mitään kokoaikaista kesätyötä. Ajattelin keskittyä häiden järjestelyyn, vähän lomailla siinä sivussa ja tehdä ihan vaan keikkaa. Minulla on kuitenkin niin paljon keikkapaikkoja että saisin halutessani olla töissä vaikka joka päivä. Porvoosta halusin kuitenkin lisää keikkapaikkoja ihan vaan siksi että meillä on toiveissa sinne muutto joskus tulevaisuudessa, ja ehkä on hyvä jos on jo hieman jalkaa oven välissä. Teen siis keikkaa eri sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoille, tässä vaiheessa vielä lähihoitajan nimikkeellä, mutta heti kun opintopisteitä tulee riittävästi saan myös sairaanhoitajan sijaisuuksia.
Lupasin ohjaajalle että kyselen pääsisivätkö johonkin työpaikoistani kuvaamaan jonkun pikkupätkän, mutta veikkaan kyllä että se ei onnistu… Saa nähdä.
Arjestamme ja harrastuksistamme myös kuvausten aikana kyseltiin, ja koitimme jännityksestä huolimatta vastailla mahdollisimman normaalisti… Vaikka kyllä meistä taatusti tulee näkymään se että välillä nauratti, välillä tuli katsottua kameraan, välillä tuli vastattua suoraan kysymykseen ja ohjaaja joutui huomauttamaan että on vastattava kokonaisilla lauseilla koska kysymykset eivät kuulu valmiissa ohjelmassa. Ehkä me saatiin jotain kerrottua kumminkin. Meidän arkihan on aika rauhallista, siis kotonaolo. Muutenhan välillä tuntuu että ei ehdi edes hengähtää kun jo pitäisi lentää seuraavaan paikkaan… Opiskelut, työt, harrastukset, perhe-elämä… Tämä viikko on ainakin ollut yhtä juoksemista ja asioiden järjestelyä vaikken edes ollut itse töissä kuin kolme päivää! Minulla on tietysti myös kesäopinnot verkossa, joten niihinkin on mennyt aikaa. Ja sitten kaikki muu, koko viikko on lennetty! Mutta ei siinä mitään, joskus se on sellaista.
Me ollaan aika tiivis pari, kaikki mahdollinen vapaa-aika ollaan yhdessä ja tehdään melkein kaikki asiat yhdessä. Harrastukset ovat sinänsä erilaiset, että Rikulla ne on kokkauksen lisäksi näitä tietokone ja elektroniikkajuttuja joista en itse sen kummemmin ymmärrä, ja minulla ne ovat koirat ja liikunnalliset harrastukset ja ehkä hieman sisustus. Yhdessä kumminkin käydään lenkeillä, metsästetään pokemoneja. Ja kai se plänttikin on harrastus. Ulkona me käydään lähinnä katselemassa elokuvia ja syömässä hyvin, tai sitten varataan joku hemmotteluloma jostain kylpylästä jossa pääsee oikein kunnolla irti arjesta. Matkustelu sen kummemmin ei taida kiinnostaa kumpaakaan, pysytellään mielummin täällä Suomessa. Baareissa roikkuminen ei kiinnosta senkään vertaa. 😀
Talvisin minä harrastan myös kutomista, erittäin ahkerastikin, ja se jäi kyllä kuvauksissa mainitsematta. Riku kyllä mainitsee yhdessä välissä että kun hän kokkailee niin minä katselen televisiota, mutta jättää sanomatta että minulla on aina puikot kädessä. 😀 Kesällä kun ei ehdi hirveästi televisiota katsella, niin onneksi on tallentava Elisa Viihde niin talvella saa sitten katsella kesänkin ohjelmat ja kutoa kutoa kutoa…
Toivottavasti tästä arki-osiosta kuitenkin tulee sitten edes jotenkin meidän näköinen, kaikesta jännityksestä huolimatta. Se vähän harmittaa kun ollaan keskenämme hyvin läheisiä ja halaillaan ja kosketellaan toisiamme paljon, mutta jotenkin sitä kameran edessä alkaa pakostikin käyttäytyä vähän toisella tavalla, vaikka pitäisi kai yrittää tuoda esiin sitä ihan meidän tavallista arkea… Mutta ehkä sekin siitä sitten kun kamerat ja kameramiehet alkavat tulla tutummiksi, eikä kuvaustilanteet ole ihan niin järjestettyjä. 🙂
Kunnon kesää odotellessa! 🙂