Suoritin naistentautien harjoitteluni marras-joulukuun aikana lisääntymislääketieteen yksikössä. Lisääntymislääketieteen yksikkö tutkii ja hoitaa naisten hormonitoiminnan häiriöitä, lapsettomuutta ja nuorten tyttöjen gynekologisia ongelmia. Yksikkö vastaa myös transsukupuolisten hormonihoidoista ja siellä toimii sperma- ja koeputkihedelmöityslaboratorio. Varsin mielenkiintoinen harjoitteluympäristö siis. Kätilöopintojen teoriakursseilla nämä aiheet käydään aika pintapuolisesti läpi, joten senkin takia olin todella iloinen että pääsin tutustumaan tähän asiaan näinkin spesifioituneessa ympäristössä. Kiinnostukseni ihmisen hedelmällisyyteen ja etenkin naisen kuukautiskiertoon ja hedelmöittymiseen oli myös yksi suuri syy siihen miksi ylipäänsä lähdin kätilöopintoihin. Minulla ei ole myöskään omalta kohdalta tai edes kovin lähipiiristä (että tietäisin siitä) kokemuksia lapsettomuushoidoista, joten ehkä tämä oli senkin takia minulle sellainen mikä piti nähdä ennen valmistumista, jotta oikeasti tiedän mistä puhutaan. Ammatillisesta näkökulmasta.
Jälleen kerran, jaksolla opittua asiaa on niin paljon että en oikeasti edes tiedä mistä aloittaa! Jakso oli järjestetty työpaikan suunnalta aivan erinomaisella tavalla, sillä heillä selvästi oli tiedossa että sinne tulevat opiskelijat omaavat lähtökohtaisesti aika pintapuoliset tiedot tältä erikoisalalta. Naistentautien harjoittelu on myös yleensä kätilöopiskelijan ensimmäinen kätilötyön harjoittelu. Minullahan tosin oli jo tuo alkusyksyn synnäriharkka takana, ja sen lisäksi kaikki kätilöopintojen teoriaopinnot, jotka yleensä tulevat vasta tämän harjoittelun jälkeen. Koin kyllä että minulle oli tästä hyötyä, sain oikeasti syvennyttyä nimenomaan tähän osa-alueeseen todella hyvin.
Jakson ensimmäisen viikon olin erikoistuvan lääkärin vastaanotolla. Tämä on yleensä se vastaanotto jonne lapsettomuustutkimuksiin hakeutuneet pariskunnat tulevat ensimmäiselle vastaanottokäynnilleen, ja sen lisäksi erikoistuvan vastaanotolla käy myös jonkun verran amenorrea-potilaita eli naisia joilla kuukautiset syystä tai toisesta puuttuvat kokonaan, ja joita seurataan sen takia vaikka raskautuminen ei olekaan sillä hetkellä ajankohtaista. Jos kuukautiset puuttuvat hedelmällisessä iässä olevalla naisella, tulisi asia aina tutkia sillä normaalin hormonikierron puutos voi aiheuttaa pitkään jatkuessaan myös muita terveydellisiä ongelmia kuten osteoporoosia.
Lapsettomuuden ensikäynnille tulevat parit ovat pääasiassa käyneet jo verikokeissa ja mies on antanut spermanäytteen. Joskus syy on selvinnyt ja parit kuulevat vastaanotolla mitä tutkimuksissa on löytynyt. Monilla selvittely jatkuu eteenpäin koska mitään selkeää syytä ei kyetä löytämään, mutta toisilla eteen tulee tilanne jossa ennuste oman lapsen saamiseen ainakaan omilla sukusoluilla on huono. Tällaisia olivat esimerkiksi aikaiset vaihdevuodet.
Jos olenkin aina ollut iloinen siitä että olen omat lapseni saanut helposti, niin jo tämän ensimmäisen viikon jälkeen lupasin että en tule enää ikinä valittamaan myöskään kuukautisistani. Päinvastoin, kiitän Luojaa joka kerta kun ne alkavat lähes kellontarkasti kuten ovat tehneet melkein kahdenkymmenen vuoden ajan, raskaus- ja imetysaikoja lukuunottamatta.
Toiseksi ja kolmanneksi viikoksi siirryin erikoislääkärin vastaanotolle. Siellä vastaanoton potilaat ovat jo pidemmällä hoidoissa olevia pariskuntia, sekä myöskin hormonihoitoja saavia transsukupuolisia. Vastaanotolla on paljon inseminaatioita, sekä inseminaatiohoitojen ajoittamiskäyntejä. Nämä viikot olivat teoriatiedon kannalta aivan erityisen mukavia, sillä pääsin syvällisemmin tutustumaan erilaisiin hoitopolkuihin. Sain käydä niitä läpi ohjaajani kanssa, ja sen lisäksi lääkärit olivat todella mukavia ja kertoivat ja näyttivät mielellään asioita myös opiskelijalle. Ultrassa aloin jo havaita follikkelit munasarjoissa sekä kohdun limakalvon paksuutta. Ultrakuvan tulkitseminen ei ole ihan niin helppoa kun voisi ajatella… Ehdin myös osallistua erilaisiin työpaikkakoulutuksiin joihin opiskelijat saivat mielellään tulla mukaan, sekä perehtyä oppimistehtävääni rauhassa. Koska vastaanotolla oli inseminaatiohoitopolkua käyvien parien lisäksi myös heitä jotka tulivat IVF-hoitojen suunnittelukäynneille, pääsin perehtymään hyvin myös niihin.
Neljännellä viikolla siirryin yläkertaan, niin sanottuun IVF-huoneeseen. Se oli siis samanlainen vastaanotto, mutta siellä käyvät ovat jo pidemmällä IVF-hoidoissa ja tulevat mm. opu-ajankohdan (munasolujen keräys) suunnitteluun, sekä IVF-hoitojen aloituskäynneille, joissa käydään läpi lääkitykset ja niiden ajankohdat. Myös pakastealkionsiirron suunnittelukäynnit ovat tällä vastaanotolla. Tämä viikko pohjusti erinomaisesti viimeistä viikkoa, joka oli ikäänkuin kaiken tämän huipentuma, sillä viimeisen viikon ajan osallistuin itse toimenpiteisiin eli munasolujen keräyksiin sekä alkionsiirtoihin. Vika viikko meni seurannassa sekä toimenpidehuoneessa. Seurantatilaan munasolujen keräyksiin saapuvat potilaat tulevat aamulla ennen toimenpidettään ja ovat seurannassa muutaman tunnin toimenpiteen jälkeen. Alkionsiirrot ovat iltspäivisin, ja ne ovat aivan yllättävän lyhyitä ja simppeleitä. Alkionsiirtoaika on noin 10min per potilas, eli siinä ei todella kestä kauaa. IVF-hoitoihin tulijoiden lisäksi munasolunkeräyksiä tehdään munasoluja luovuttamaan tuleville, sekä hedelmällisyyden säilyttämiseksi munasoluja pakastamalla heille jotka ovat vastikään saaneet syöpädiagnoosin ja edessä olevat rankat syöpähoidot voivat viedä hedelmällisyyden.
Kaikki aiemmat harkkani olen tehnyt vuodeosastoilla, joten en ole ikinä ollut poliklinikalla. Poliklinikkatyö eroaa vuodeosastotyöstä monella tapaa. Usein polit ovat auki arkisin noin 8-16, ja vastaanottotyö ei ole niin fyysistä kuin mihin olen tottunut. Sen voin suoraan sanoa että yhteisvastaanottoja lääkärin kanssa en varmasti tule työkseni tekemään, jos joskus polityöhön päätyisinkin sen työajan helppouden takia. Opiskelijalle lääkäri on erinomainen työskentelykumppani, etenkin jos kyseessä on lääkäri joka haluaa opettaa ja ohjata, mutta pidemmän päälle siinä saattaa alkaa tuntemaan itsensä sihteeriksi, ainakin tämänkaltaisella erikoisalalla. Ja minä pidän myös todella paljon käsillä tekemisestä.
Suuren tietomäärän lisäksi tämä jakso toi myös lapsettomuuden kokemusta lähemmäs. Vastaanotot olivat aina tunteikkaita, myös positiivisella tavalla. Varhaisraskauden ultraäänitutkimuksia tehtiin jokaisessa vastaanottohuoneessa, ja kyllähän siinä nähtiin ilonkyynel jos toinenkin kun kohdusta löytyi pieni sykkivä sydän, usein pitkän ja raskaan tien jälkeen. Hoitojen seurauksena on myös kaksosraskauden todennäköisyys suurempi, ja muutaman kerran niitä sykkiviä sydämiä löytyi yllättäen kaksikin. Ja vaikka hoitojen myötä noin 80% pareista lopulta saa toivomansa lapsen, niin kyllähän sitä surua noille vastaanotoille mahtui paljon. Jokainen hoitokierto on uusi mahdollisuus, mutta sitä edeltää aina epäonnistunut hoito, ja epäonnistuneiden hoitojen henkinen taakka kasvaa joka kerta. Julkisella puolella hoidoilla on myös rajansa, joten jos hoidot eivät tuota tulosta, on vuorossa se kaikkein ikävin vastaanottokäynti, se käynti kun joudutaan kertomaan että hoidot päättyvät tuloksettomina. Koin tällä jaksolla myös paljon ristiriitaisia tunteita, koska itse olin niin innoissani valtavasta määrästä uutta oppia, ja tuntui ettei oma intoni aina oikein sopinut muuhun tunneskaalaan. Vastaanottoajat ovat lyhyitä, ja psyykkinen tuki hoitojen aikana on haettava muuta kautta. Tämä jäi monesti mietityttämään itseäkin, koska hoidot ovat todella raskaita, myös silloin kun ne lopulta onnistuvat. Puhumattakaan siitä tilanteesta jota on niin vaikea edes kuvitella omalla kohdalla. Siitä kun vauvaa ei tule.
Blogin instatilillä @viisasmuija.blog löytyy kohokohdista joulukalenteri jonka aiheena on lapsettomuushoitojen hoitopolku. Käy kurkkaamassa nekin jos kiinnostaa ja muista ottaa instakin seurantaan!