Mitkä ihmeen jälkeiset?

Vauva on sylissä ja nyt voi huokaista helpotuksesta, sillä synnytys on ohi, eikö niin? Ei aivan… Edessä on vielä synnytyksen kolmas vaihe eli jälkeiset. Ja tämä on itseasiassa synnytyksen se vaihe joka on äidin kannalta riskialttein osuus. Silti koko kolmas vaihe tulee monelle aikalailla yllätyksenä. Niin minullekin kun aikanaan synnytin esikoiseni. En ollut koskaan oikeastaan miettinyt missä napanuora on kiinni tai miten vauva saa ravintonsa kohdussa, eikä kukaan ollut kertonut neuvolassa tai synnytysvalmennuksessa että vauvan jälkeen pitää synnyttää vielä… jotain. Samaa kertoi moni instagram-seuraaja kun asiasta kyselin. Ei istukasta puhuta peruskoulussa eikä juuri missään muuallakaan, niin viimeistään neuvola olisi kyllä se paikka jossa asiasta olisi hyvä puhua.

Tässä postauksessa olen käyttänyt lähteinä Duodecim Terveyskirjastoa sekä Kätilötyön oppikirjaa. 

Kun vauva on syntynyt ja pääsee äidin ihokontaktiin vatsan päälle, napanuoran annetaan nykyään sykkiä loppuun asti mikäli sille ei ole mitään estettä äidin tai vauvan voinnin kannalta. Esteenä voi olla esimerkiksi se että vauva tarvii virvoittelua. Kätilö ottaa napanuoran verisuonista vauvan voinnista kertovia näytteitä yleensä tässä vaiheessa, ennen kuin se katkaistaan. Tämä ei satu äitiä eikä vauvaa. Kun napanuora on sykkinyt loppuun, se katkaistaan. Usein istukka syntyy jo tässä vaiheessa itsekseen, kätilö saattaa hieman avustaa sitä napanuorasta pitämällä ja/tai kohdun pohjasta tukemalla. Kun vauva on syntynyt, yleensä avustava kätilö on antanut samantien äidille oksitosiiniboluksen, eli annoksen oksitosiinia joko lihakseen tai suoneen tukemaan kohdun supistumista ja istukan irtoamista. Tämä annetaan ellei äiti ole sitä erikseen kieltänyt, ja kysyitte myös mitä kätilö ajattelee jos siitä kieltäydytään. Juttelin itse tästä aiheesta ohjaajani kanssa jossain vaiheessa kun tilanne tuli eteen synnytyssalissa, ja kyselin esimerkiksi syitä miksi äidit tästä kieltäytyisivät. Kätilö ei varsinaisesti ajattele siitä mitään sen kummempaa vaan tekee työtään, mutta tottakai on ehkä hieman enemmän varuillaan verenvuodon ja istukan kiinnijäämisen suhteen. 

Mikäli istukkaa ei ala kuulua, kätilö alkaa yleensä hieman hieroa ja tunnustella kohtua ja kokeilla josko istukka irtoaisi. Äiti voi tuntea jälkisupistuksia, ja ponnistaa kevyesti istukkaa ulos itsekin näiden aikana. Jos vuotoa ei tule, istukan syntymistä voidaan odotella pidempään, mutta yleensä kätilö alkaa tehdä istukkaa irroittavia toimenpiteitä noin puolen tunnin kuluttua. Sairaalakohtaisissa ohjeistuksissa tähän liittyen on huomattaviakin eroja. Jos istukka ei irtoa, se voidaan joutua irroittamaan leikkaussalissa käsin, ja tämän tekee lääkäri. Leikkaussalissa synnyttäjä saa hyvät kivunlievitykset, synnytyssalissa voidaan käyttää ilokaasua myös jälkeisvaiheessa mikäli sille on tarvetta. Istukan kiinnijäämisen riskiä voivat lisätä esimerkiksi aiemmat kohtuun kohdistuneet toimenpiteet kuten kaavinta tai sektio, ja aikaisemman synnytyksen yhteydessä kiinnijäänyt istukka. Omalla kohdallani istukkaa irroiteltiin ekan synnytyksen kohdalla painelemalla ja vetämällä jonkun aikaakin, ja toisen kohdalla sen lisäksi jo lääkkeillä kun ei meinannut irrota, joten valmistaudun siihen että jos vielä synnytän joskus kolmannen kerran niin istukan irtoamisessa voi olla vielä enemmän ongelmia. 

Kuva Kätilötyön oppikirjasta.

Kun jälkeiset syntyvät, kätilö tarkistaa kohdun supistumisen ja tyhjentää kohtua painamalla sitä niin kutsutulla Creden otteella. Tämäkin tulee monelle yllätyksenä, ja tästä kohtaa tulikin minulle paljon kysymyksiä. Monelle jo synnyttäneelle oli jäänyt epäselväksi mitä kätilö tekee ja miksi. Kohdun painaminen tuntuu epämiellyttävältä, se voi sattua paljonkin, mutta se on ehdottoman tärkeä tehdä. Kätilö ei siis painele vatsaa randomaalisesti vaan ensin hän palpoimalla etsii kohdun pohjan, ja kääntää sitten kätensä Creden otteeseen, jolla hän ikäänkuin puristaa kohdun kätensä sisään ja tyhjentää sen. Kätilö pyytää äitiä ensin vetämään keuhkot täyteen ilmaa ja sitten puhaltamaan ulos, ja ulospuhalluksen aikana painaa tällä otteella voimakkaasti kohtua. Kätilö tuntee tällöin hyvin sen miten kohtu on supistunut ja näkee samalla miten paljon ja millaista vuotoa kohdusta tulee painamisen yhteydessä. Tämä painaminen voidaan toistaa tilanteesta riippuen useamman kerran synnytyssalissa olon aikana, ja myös lapsivuodeosastolla. 

Kanylointivälineet

Kätilö arvioi jatkuvasti synnyttäjän verenvuodon määrää, ja sairaalassa on tarkka protokolla siitä mitä lääkkeitä lähdetään antamaan minkäkinlaisen vuodon kohdalla. Lääkkeillä on tarkoitus sekä korvata vuotanutta verivolyymia että edistää kohdun supistumista ja lopettaa verenvuoto. Kohtu on suuri ja verekäs elin, ja se saattaa vuotaa pienessä hetkessä todella suuria määriä. Tämän vuoksi vuodon ja kohdun supistumisen seuranta on tärkeää. Kohtuun jää istukan kokoinen haavapinta, joka ei sulkeudu ihan hetkessä, ja siitä johtuu muun muassa synnytyksen useamman viikon mittainen jälkivuoto. Kyselitte mitkä tekijät voivat mahdollisesti altistaa synnytyksen jälkeiselle runsaalle verenvuodolle. Verenvuoto johtuu useimmiten siitä että kohtu ei syystä tai toisesta supistu kunnolla. Verenvuodon riskiin voi vaikuttaa esimerkiksi pitkittynyt synnytys, suuri vauva ja/tai suuri vesimäärä jolloin kohtu on ollut hyvin venyttynyt, monisikiöinen raskaus, syöksysynnytys, monisynnyttäjyys ja erilaiset tulehdukset. Myös kohtuun kohdistuneet toimenpiteet kuten aikaisempi keisarileikkaus lisäävät riskiä, ja keisarileikkauksessa riski on aina alatiesynnytystä suurempi. Myös mahdollinen aikaisemman synnytyksen suuri verenvuoto lisää riskiä. 

Kuva Kätilötyön oppikirjasta

Kun istukka on syntynyt, kätilö tarkistaa sen nähdäkseen että sekä itse istukkakudos että kalvot ovat tulleet kaikki kokonaisina ulos. Kätilö tarkistaa myös napanuoran suonet ja esimerkiksi istukan mahdollisen kalkkiutumisen ym. Kohtuun jääneet istukan tai kalvojen palaset ovat infektioriski ja voivat aiheuttaa verenvuotoa. Joskus voi olla vaikea sanoa onko istukka tai varsinkaan kalvot kokonaiset, ja tällöin lääkäri voi vielä ultrata kohtua. Jos kohtu kuitenkin on hyvin supistunut ja verenvuoto normaalia, tätä ei välttämättä tehdä. Halutessaan vanhemmat voivat nähdä istukan, tai jopa ottaa sen mukaansa. Muutoin kätilö punnitsee istukan ja vie sen biologiseen jätteeseen. Istukan koko on suhteessa lapsen kokoon. Istukasta ei oteta näytteitä, ellei siinä ole mitään erityistä.

Synnytyksen jälkeen kätilö tarkistaa mahdolliset repeämät. Usein tässä vaiheessa käytetään suihkutettavaa puudutetta, ja injektoitava puudute laitetaan mikäli on tarvetta ommella. Repeämien ompelusta löydät enemmän edellisestä postauksesta. 🙂

Yksi asia mistä kerroitte yllättyneenne ovat jälkisupistukset. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen ne eivät välttämättä ole kovinkaan kovia, vaikka voivatkin tuntua. Uudelleensynnyttäjä taas tuntee yleensä jälkisupistukset jopa aika voimakkaina. Etenkin imettäminen laukaisee kohdun supistelun synnytyksen jälkeen, ja se voi tuntua napakalta. Jälkisupistelut ovat kuitenkin hyvä merkki, kohtu palautuu synnytyksestä. Jälkivuoto synnytyksen jälkeen kestää yleensä 4-6 viikkoa. Jälkivuoto johtuu istukan kohdun pintaan jättämästä haavasta, ja siksi sitä tulee myös sektion jälkeen. Alussa vuoto on veristä ja runsasta, tavalliset kaupan siteet eivät yleensä riitä ensimmäisinä päivinä, ja sairaalassa saatkin suuria jälkivuotositeitä. 1-2 viikon jälkeen vuoto alkaa ohenemaan ja verisyys vähenee, vuoto muuttuu vaaleanpunaiseksi. Ennen kun vuoto loppuu kokonaan, tulee yleensä vielä lyhyt verisemmän vuodon vaihe. Jälkivuodon hoitoon suositellaan käytettävän siteitä koko vuodon keston ajan, ei tamponeita. Mahdollisissa yhdynnöissä tulisi käyttää kondomia jotta minimoidaan infektioriski. Jälkivuodon aikana tulee muutenkin huolehtia erityisen hyvin hyvästä hygieniasta ja tehdä alapesuja ja vaihtaa siteitä usein. Erityisesti mikäli on tullut repeämiä jotka on ommeltu. Ommelluille haavoille on myös hyvä antaa välillä ilmakylpyjä esimerkiksi laittamalla pyyhe alle. 

Kuva Kätilötyön oppikirjasta.

Jaa julkaisu

This entry was posted in Yleinen.

2 comments

  1. -K💛 says:

    Olipas mielenkiintoinen postaus kyllä! Olen itse hieman jopa ihmetellyt jälkivuotoa, että mistä se tulee kun kohtuhan on tyhjä mutta tässähän se selvisi hyvin. Nyt tuntuu jopa hassulta etten osannut ajatella asiaa näin miten se on 😁👍🏽
    Postauksesi ovat hyvin mielenkiintoisia ja herättäneet kiinnostusta opiskella mahdollisesti joskus kätilöksi. Nyt opiskelen terveydenhoitajaksi 💛

    • mona says:

      Kiva kuulla! Ei näitä osaa välttämättä ajatella ennen kun sitten kuulee miten asia on ja sitten se tuntuukin ihan selkeältä. 😀 Onnea opintoihin!

Vastaa