Syksy hujahti ohi

Ja todella nopeasti. En meinaa käsittää että eletään jo marraskuuta, sillä tässä on mennyt pari kuukautta aika haipakkaa. Paljon teki tietysti 5 viikon kirurgisen hoitotyön harjoittelu, sillä 40 tuntia viikossa työharjoittelussa + omat työt + muut ylimääräiset opinnot + perhe-elämä + koirat + hemmetin putkiremontti niin voin kertoa että ylimääräistä aikaa ei juuri jää! 😀

Tein harjoitteluni HUS Porvoon sairaalan kirurgisella vuodeosastolla, mutta pääsin monipuolisesti tutustumaa myös sairaalan muuhun toimintaan. Pääsin esimerkiksi leikkaussaliin, kirurgian poliklinikalle cystoskopioihin, uro- ja avannehoitajan vastaanotolle sekä päivystyspolille kipsaamaan. Harjoittelu oli myös rankka mutta antoisa, ja siitä jäi kyllä käteen kaikenlaista uutta. Vaikka sinänsä itse hoitotyö osastolla oli yllättävänkin samanlaista mitä aiemmissa työpaikoissani, niin olihan se kuitenkin taas uudesta näkökulmasta.

Ihan itse potilaan jalkaan tekemäni kipsi! :O

Olen edennyt opinnoissani omaan tahtiini hieman nopeutettuna, ja toivon valmistuvani etuajassa. Tällä hetkellä opinnoista on takana reilu kolmasosa, ja kesäksi tarkoitus olisi saada kaikki sairaanhoitaja-vaiheen opinnot tehtyä, jotta pääsisin jo ensi syksynä siirtymään kätilövaiheen opintoihin kaksoistutkinnossani. Saa nähdä miten onnistuu. Jos se olisi vain itsestä kiinni niin varmasti onnistuisi, mutta tähän vaikuttaa niin paljon monet muut seikat kuten opintojen ajoittuminen lukujärjestyksiin sekä Jobiilin toiminta ja sitä kautta harkkapaikkojen saaminen…

Vaikka sairaanhoitajuuskin kiinnostaa, varsinaiset kätilöopinnot siintävät kuitenkin edessä oikeana intohimona. Tiedonjano on suuri, ja toivon että Jobiili ei ole mokannut unelmaharjoittelupaikkavaraustani ja pääsen tammikuussa työharjoitteluun vastasyntyneiden osastolle. Mutta aika näyttää…

 

Syksy on loppunut ja pläntti jo talviteloilla, mutta satoon oltiin tyytyväisiä. 😀 Marjoja tuli valtavasti, etenkin näitä punaisia viinimarjoja ja mansikoita. Kesäkurpitsoja syötiin syksyllä kilpaa ja myös yrtit kasvoivat hyvin. Porkkanat jäivät edelleen vähän pieniksi, en tiedä kuinka ne saisi kasvamaan kunnolla.

 

Syksyn mittaan vietettiin myös nimijuhlat Rikun veljen perheessä.

Minusta on aina ihanaa kun saa laittautua juhlatamineisiin. 🙂 Kuten ehkä on jo tullut selväksi… 😀

Joka kuukauden 2. päivä on myös jollain tavalla muistettu hääpäivää. 😀 Sekin on niitä arjen pieniä juhlia, jotka ovat mielestäni tärkeitä.

 

Uskaltauduin tässä myös käymään kampaajalla hiustenpidennysten poiston jälkeen. 🙂 Siis muualla kun luottokampaajallani Tampereella. Kävin Kampin Q-hairissa tutun hääkampaajani Suvin käsittelyssä hakemassa vähän pinkkiä latvoihin. 🙂 Muuten pidän ihan mielelläni oman värin, mutta latvoihin on kiva saada vähän leikkisää vaalenpunaista, joka sattuu olemaan lempivärini… Olen jo kauan halunnut laittaa sitä latvoihin, olin erittäin iloinen kun sellainen tuli muotiin, mutta en kuitenkaan halunnut olla häissä purkanvärinen joten siksi vasta nyt. 😀

 

Putkiremontin olisi pitänyt loppua viime viikolla, mutta eipä ole vieläkään kylpyhuoneessa ja vessassa kattoa… Tällä viikolla kukaan ei ole myöskään tehnyt mitään asunnossamme. Ehkäpä he meinaavat jättää katon laittamatta? Olen hämmästynyt siitä miten välinpitämättömiä suurin osa näistä työmiehistä on, sotketaan, revitään suojia ja tullaan ja mennään miten sattuu, ja kaiken huippuna tulin viime viikolla kotiin niin että asuntomme ulko-ovi oli rappukäytävään asti auki! :O Eikä ketään näkynyt missään. Putkifirman työnjohtajaan ja toimitusjohtajaan yhteydessä oleminen ei tunnu ihan hirveästi auttavan myöskään… Tämä on sitä huonoa palvelua!

 

Odotan jo innolla joulua! Tähdetkin on jo ikkunoissa, vaikka tuo ulkomaisema ei oikein sovikaan kuvaan… Pääsemme kuitenkin pitkästä aikaa lähtemään pohjoiseen joulunviettoon ja siellä on varmasti oikea joulu ja kaunis syvän sininen kaamos. <3 Tuskin maltan odottaa.

Nyt takaisin ruotsinkielisen ammattisanaston pariin! …

 

 

This entry was posted in Yleinen.

Vastaa