En tiedä oliko häiden jälkeinen matkamme varsinaisesti häämatka, sillä olemme kyllä ajatelleet jossain vaiheessa lähteä vähän pidemmällekin, mutta tässä vaiheessa emme kerrassaan ehtineet. Passien ja nimenmuutostenkin kanssa olisi tullut ongelmia, ja siskontyttöni ristiäiset olivat heti häiden jälkeisenä viikonloppuna Enontekiöllä, joten suuntasimme siis sinne. 🙂
Hääjuhlan jälkeenhän vetäydyimme melko aikaisessa vaiheessa huoneeseemme Kartanolla, ja jätimme vieraat juhlimaan juhlat loppuun keskenään, ja toivottavasti syömään vielä kaikki jäljellä olevat herkut. 😀 Meille oli herkkuja vielä lisää huoneessa ja olimme päivän jälkeen kyllä jo uupuneita kaikesta häslingistä. Uupuneita mutta onnellisia toki. 🙂 Kaikki oli mennyt hyvin ja suunnitelmien mukaan ja päivä oli jopa ylittänyt sujuvuudellaan kaikki odotuksemme ja olimme päässeet onnellisesti naimisiin. 🙂 Mikäpä siinä sitten ollessa. Riku muuten kantoi minut kynnyksen yli hääsviittiin, mutta sitä eivät kuvaajat enää päässeet todistamaan. 😉
Tältä näyttää sitten onnellinen tuore vaimo illalla meikkien, kampausten, korujen ynnä muiden kuorimisen jälkeen. 😉
Huomenlahjaksi seuraavana aamuna sain ihanan Kalevalan Tunturimarja-kaulakorun. Pidän Kalevalan koruista, ja kaikki Lappiin jollain tavalla liittyvä uppoaa tietysti minuun täysillä. 😀
Kuohuviiniaamiainen Haikossa oli tietysti juuri niin herkullinen kun se yleensäkin on, ja sen turvin olikin kiva lähteä ajelemaan kohti pohjoista. Ensin kävimme toki kotona hakemassa koirat mukaan ja pakkaamassa loput tavarat.
Tarkoitus ei ollut ajaa koko matkaa yhtenä päivänä, vaan yöpyä välillä Oulussa.
Oulun Hotelli Arinassa oltiin perillä vasta hieman ennen puolta yötä. Huoneessa oli kivasti varauduttu myös koiravieraisiin juomakupein ja yllätyspussukoin. 🙂 Äitini ja hänen miehensä sekä Yasmina olivat lähteneet Helsingistä jo aiemmin päivällä ja yöpyivät samassa hotellissa. He olivat ehtineet iltapäivällä löytää Oulun torilta uusia pehmismakuja! :O Jotain kinuskia ja marjapehmistä. Minä rakastan pehmistä joten hieman harmitti että oltiin itse liian myöhään perillä. 😀
Aamulla jatkoimme yhdessä matkaa ylöspäin. Siellä odotteli siskoni perheineen ja uusi vauveli. <3
Heti seuraavana päivänä olikin sitten pienen kummityttömme ristiäiset Hetassa. 🙂
Kuten tarjoiluista voi ehkä päätellä, siskoni on ammatiltaan leipuri-kondiittori. 😀
Kaikki maistui aivan yhtä ihanalle kuin miltä näyttivätkin! 🙂
Pikkusiskoni ja minä fiftarityylin mekoissamme. 😉
Ihana päivänsankari joka sai kasteessa nimen Pihla. <3
Tyttäreni ja siskoni vanhemman tyttären Hillan ikäero on noin 5 vuotta, mutta he ovat aina leikkineet yhdessä todella kivasti. 🙂
Yasmina saattoi matkan aikana myös muuttaa mielensä pikkusisaruksen toivomisesta, sen verran tiivisti viimeiset päivät viihtyi pientä serkkuaan sylitellen… Olin itseasiassa jopa erittäin yllättynyt tästä, sillä Yasminan lempileikkejä eivät ole koskaan olleet nukkeleikit. On hän niilläkin leikkinyt, mutta verrattuna itseeni ja siskooni jotka olimme aivan hulluina nukkeleikkeihin, on Yasminan innostus ollut aika vähäistä. Tyttö on myös ollut aiemmin sitä mieltä ettei sitten ikinä saa hänelle tehdä mitään pikkusisaruksia. Olenkin miettinyt joskus että tässä suhteessa on tainnut omena pudota niin kauas puusta kun vain on mahdollista, sillä itse muistan lapsenakin toivoneeni jatkuvasti että kunpa äiti tekisi lisää pikkusisaruksia minulle. Olen myös kärsinyt kroonisesta vauvakuumeesta suunnilleen 14-vuotiaasta asti ja sen takia saanutkin Yasminan jo 18-vuotiaana. Lisäksi nyt opiskelen kätilöksi, joten lapsi- ja vauvarakkaus ei varmaan enää suuremmaksi voi kasvaa. 😀
Vietimme Lapissa vajaat pari viikkoa. En ole itse ollut kotonani ainakaan neljään vuoteen kesäaikana, joten oli todella hienoa pitkästä aikaa päästä näkemään Lapin kesä. 🙂
Riku taas ei ole tietenkään koskaan ollut Lapissa kesällä. Olemme käyneet siellä tähän mennessä aina talvella. Sääsket tykkäsivät Rikusta hieman liikaa välillä, mutta muuten tuo taisi viihtyä ihan hyvin. Kalastellut olisi varmaan enemmänkin, mutta kalakaverit eli siskoni mies sekä äitini mies joutuivat lähtemään jo muutaman päivän jälkeen takaisin töihinsä.
Me sen sijaan jäimme kiertelemään Enontekiön nähtävyyksiä ja kävimmepä päiväreissun Norjan puolellekin, Skibotniin.
Siellä ne näkymät ovat vielä hieman jylhempiä kuin Suomen puolella. 😀 Itse olen tietenkin sielläkin käynyt useita kertoja etenkin lapsena, mutta edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo aikaa. Ensi kesänä voisi olla mukava käydä Tromssassa ja Altassa asti.
Matkalla pysähdyttiin syömässä Kilpisjärvellä. Hieno oli ruokailumaisema kun Saana-tunturi katseli ikkunasta sisään! 😀
Kotimatkan päätimme ottaa rauhallisesti ja varasimme vielä pienen kylpyläloman Oulun Edenistä. Olen vieraillut siellä lapsena monia monia kertoja, mutta nyt ei ollut tullut vuosiin käytyä. Itse hotelli tai kylpylä ei ollut hirveästi muuttunut, se on vähän sellainen retro. 😀 Mutta voi että miten hyvin viihdyttiinkään siellä!
Varasimme koirien takia hieman tilavamman huoneen. Siinä oli runsaasti tilaa, ja koirat toivotettiin taas tervetulleiksi. Ilmakin helli ja palvelu oli erinomaista. 🙂
Pinja tykkäsi tällä lomalla erityisesti hotellien isoista sängyistä. 😀 Meillä on itsellämme kotona 120cm leveä sänky, joten koirat eivät ole sinne yleensä tervetulleita, mutta hotellien 180cm sänkyihin Pinja mahtui hyvin sekaan nukkumaan. 😀 Itse en osaisi kuvitella nukkuvani jatkuvasti nin suuressa sängyssä, sillä heräilemme molemmat monta kertaa yössä etsimään sängyn toiselle reunalle eksynyttä kumppania. 😀 Myös kaksi peittoa aiheuttaa ongelmia, meillä on aina ollut vain yksi iso.
Olen lapsena vieraillut Edenissä lähinnä talvisaikaan, joten en edes tiennyt miten kivat rannat Nallikarissa on. Sekä ulkoilumaastot!
Koirien kanssa pääsi hotellilta helposti lenkille ja metsäreittejäkin riitti. 🙂
Ruuassa ei ollut valittamista ja jääteloannokset olivat ISOJA ja ne sai huoneeseen!
Aamupalatkin olivat herkullisia. 🙂
Lopulta matkaa oli kuitenkin pakko jatkaa etelään päin, koska Rikulla odotti työt, ja Yasminalla ja minulla koulut. :/ Minä olin kyllä toisaalta ainakin jo kovastikin odotellut myös koulun alkua, että ei se niin kovasti harmittanut. Kun on tarpeeksi innoissaan opinnoistaan niin puurtaminenkaan ei haittaa. 🙂
Olimme reissussa pienimmällä autollamme, eli täällä kaupungissa kätevällä Toyota Yariksella. Iso Mersu houkutteli tietysti lähtemään matkaan sillä, mutta sen 4.2 litrainen bensamoottori vetää bensaa melkolailla reilummin kuin pikkuinen Yaris joten päätimme selvitä pikkuautolla. Erittäin tiukkaa se kuitenkin teki kuten kuvasta näkyy. 😀 Täytyy silti myöntää että kyllä se pitkä matka taittuu aika paljon mukavammin sen lähes 300 heppaisen Mersun ratissa kuin tämän pienen kirpun. Kirppu toki on sitten täällä kaupunkiajossa kätevämpi. Ensi kesäksi kuitenkin pohdimme vuokraavamme kesäloman ajaksi ihan kunnon asuntoauton! 🙂
Emme ehtineet nähdä kesän isointa myrskyä täällä Helsingissä, mutta tulomatkalla näkemistämme kaatuneista puista päätellen se oli kyllä ollut melkoinen! :O