Meidän Unelmahäät

Lähetettiin hakemus Unelmähäiden (ent. Satuhäät) kuvauksiin alkuvuodesta. Ei nyt sentään ajateltu pääsevämme mukaan, kun ollaan ihan tavallisia ihmisiä. Tai no ei ihan, mutta ei meistä kuitenkaan mitään draamaa saa. Toisaalta tämä formaatti ei ehkä ole ennenkään hakenut pelkkää draamaa, vaan jopa iso osa jaksoista on omasta mielestäni ollut ihan mukavaa katsottavaa, ja ihmiset tavallisia. Siksi lopulta uskallettiin hakemus laittaa. Ajattelin myös että ehkä meidän tarinassa olisi jotain kerrottavaa, jotain arvoa sillä että joku sen kuulisi? Sillä tiedän, nykyään tiedän, että tässä maassa on paljon toivottomia. Ja siksi ajattelin että ehkä meidän tarina pitää kertoa.

Kyllä se silti yllätyksenä tuli kun sain puhelun tuottajalta, joka oli samaa mieltä. Tarinamme on kiinnostava ja he haluavat kertoa sen. Lähdemmekö mukaan? Itse tarinan kertominen ei minua haittaa, mutta julkisuutta piti toki hetki miettiä. En ole koskaan halunnut julkisuuteen millään tavalla, ja pidän ohjelmaan osallistumisesta väkisinkin hetkellisesti aiheutuvaa pientäkin julkisuutta negatiivisena puolena. Vaikka rahallista hyötyä ohjelmasta ei juuri ole luvassa, saisimme hienon muiston häistämme kiikkustuolissa katseltavaksi ja jälkipolville annettavaksi. Ja silloin tuskin kukaan muu meitä enää muistaisi. Paitsi tarinan, ehkä joku muistaisi tarinan ja joku toinenkin Rikun kaltainen ujo aarre saisi mahdollisuuden? Mutta entä jos he tekisivät ohjelmasta jotenkin huonon? Leikkaisivat pätkiä yhteen ja saisivat meidät vaikuttamaan jotenki omituisilta tai jotain?

Ehkä me ei ihan normaaleja ollakaan, joten mitäpä tuosta? 😀

No yksi asia vielä. Tyttäreni. Päätimme että hän jäisi ohjelman teossa niin sivulle kun vain olisi mahdollista. Toivomme että ohjelman kuvaus- ja leikkaustiimi kunnioittavat päätöstäni sen suhteen. Tytärtäni ei tulla haastattelemaan, eikä hän tule olemaan mukana muissa kuvauksissa kuin hääpäivän otoksissa. Mielestäni tämä on lapsen kannalta paras ratkaisu.

 

Joten, kun hääpaikka suostui, ja vieraatkin, tosin eivät ihan mukisematta, mutta kuitenkin hyväksyivät asian niin päätimme lähteä mukaan. Tulen tässä blogissani kertomaan niin kuvausten etenemisestä kuin elämästämme muutenkin. Kirjoittamisesta olen aina pitänyt, mutta alunperin tarkoituksena oli että blogi olisi lähinnä kätilöopintoihini keskittyvä, ja siitä nimikin tulee, mutta päätin lopulta kuitenkin että se saa sisältää myös kaikkea muuta. Tulossa on kaikinpuolin jännittävä kesä, toivottavasti myös lämmin ja kaunis. 🙂

-Mona