Kuva: LilyChristina PHOTOGRAPHY

Ihanat häät takana ja voin kutsua itseäni rouvashenkilöksi! Hassulta se hieman tuntuu vielä, samoin kuin uusi nimeni, mutta kaipa niihin tottuu. Hääpäivä oli kaikin puolin onnistunut ja siitä jäi hienot muistot ja paljon ihania kuvia. Järjestelyjenkin suhteen päästiin kivasti niin että suurempia viime hetken katastrofeja ei tullut. Kaikki sujui päivän mittaan niinkuin pitikin, kukaan ei pyörtynyt missään ja aikataulussa pysyttiin. Muutaman viime hetken vieraiden perumiset meinasivat hieman latistaa tunnelmaa, mutta niillekin oli hyviä syitä kuten sairastumiset tai armeijan valapäivä. Osa taisi tosin vähän pelätä kameroitakin ja jättää sen takia tulematta, mutta onneksi eivät kaikki. 😀

Edellinen yö nukuttiin tietysti erillään, ja mekon nyöritystä kokeiltiin sitten meillä ompelijan ohjeistuksen mukaan äitini ja tätini toimesta. Ja onneksi kokeiltiin, kyllä siinä alkuun hetki vierähti kun sisarukset pohtivat miten ne nyörit oikein on tarkoitus laittaa… Riku majaili äitinsä luona naapuritalossa.

Hääaamun valjetessa satoi kaatamalla vettä ja minä suuntasin sateenvarjo turvanani kohti Kamppia kampausta ja meikkiä varten. Menin illalla nukkumaan puolenyön aikoihin ja heräsin 3:36, eikä se uni enää sen jälkeen tullut. 😀

Meikittömänä keskustaan lähteminen on muuten vähän jännittävää. Minulla on aina jonkunverran vähintään meikkiä ja siksi oli vähän sellainen tunne että teki mieli laittaa huppu päähän ettei kukaan vaan katsoisi liian pitkään. 😀

Kampaamossa tapasin kuvaajat, joista toinen lähti hetken päästä Rikun aamua seurailemaan. Toinen vietti aamun minun kanssani kampaajalla. Kampaajalta lähdettiin äitini ja hänen miehensä kyydillä kohti heidän hotelliaan missä oli tarkoitus pukeutua.

Täytyy kyllä sanoa että täydellisen meikin, ihanan kampauksen, upean häämekon ja ihastuttavien korujen kanssa siinä tuntui kyllä aika hienolta katsoa peiliin!

Minä kuulun niihin naisiin jotka ovat haaveilleet unelmiensa hääpäivästä ja häälookista pikkutytöstä asti ja vaikka haavekuvat ovat iän myötä muuttuneet useitakin kertoja, niin omasta mielestäni sen päivän tyylini ei olisi voinut olla onnistuneempi! Siinä oli juuri sitä haluamaani kontrastia, mitä punaiset huulet, vaaleahko ihoni, tumma tukka ja tummanruskeat silmät luovat. Kokonaisuus onnistui loistavasti korostamaan sitä lappilaisuutta mitä ulkonäössänikin kannan. Hankkimani riskukorut täydensivät lopputulosta vielä lisää. 🙂

Pukeutumisessa avustivat äitini ja hänen siskonsa, kummitätini.

Kukkakimppukin oli ihana, juuri sellainen kuin olin toivonut. 🙂 Kimpun halusin orkideoista, eikä siinä muita kukkia ollutkaan. Orkideoihin rakastuin totaalisesti kun sain ensimmäisen orkideani Hämeenkyrön terveyskeskuksen maailman ihanimmilta työkavereiltani muuttaessani Helsinkiin. Vuosien myötä tärkeäksi muodostuneen työyhteisön jättäminen oli minulle aikanaan suuri päätös joka ei syntynyt hetkessä, joten koin myös mukavana ajatuksena kantaa sieltä saamiani muistoja ja suhteemme vaikealla alkutaipaleella työkavereilta saamaani tukea mukanani myös alttarille kimpussani.

Kirkolle tullessa se oli aivan tupaten täynnä turisteja, pihalla oli tusinan verran busseja. Hieman jännitti päästäänkö edes ovelle. 😀 Mutta kaikki sujui siinäkin vaiheessa hyvin, ja menin piiloon morsiushuoneeseen odottelemaan alttarille saapumista.

Papin puhe oli älyttömän kaunis. Naimisiin päästiin jännityksestä huolimatta. Ja ilman pyörtymisiä.

Kirkosta pihalle astelu oli kyllä älyttömän hieno hetki, siinä oli omien sukulaisten lisäksi niitä turisteja ihan hirveästi ja kaikki taputtivat, aurinkokin jo pilkisteli. Bestmanin komea mersu toimi hääautona ja koristelutkin pysyivät kiinni. Kirkon pihalta lähtiessä ei bestman malttanut olla vähän näyttämättä kuinka mersu ääntelee. ;D Ja hyvinhän se kulkikin. 😀

Ikävä kyllä ei löytynyt oikein keneltäkään parempaa kuvaa hääautosta, kukaan ei kai siinä vaiheessa kovasti keskittynyt kuvaamiseen. 😀

Haikossa meillä oli klo 15 hääkuvaus LilyChristina Photographyn kanssa, ja sen verran mitä saimme maistiaisia niistä kuvista niin tulossa on aivan älyttömän upeita kuvia! :O

Myös Filmaattisten tiimi oli tietysti mukana, ja jotain still-kuvia saamme myös heiltä aikanaan. Yllä bestmanin ottama kuva ”kulissien takaa” 😀

Haikon Kartano juhlapaikkana oli aivan yhtä upea kuin ennenkin, sitä kauniimpaa ympäristöä hääjuhlalle saa hakea!

Myöskään tarjoilut eivät pettäneet, vaan veivät kielen mennessään. <3

Juhla oli siis kaunis ja herkullinen. Osa porukasta jännitti kuvaajia eivätkä kaikki tunteneet toisiaan, joten alkukankeutta oli, mutta se lienee normaalia. 😀 Meillä oli kuitenkin mukavaa ja oltiin erittäin tyytyväisiä juhlaan kokonaisuudessaan. Bestman perheineen joutui ikävä kyllä poistumaan pariviikkoisen vauvansa kanssa ennen juhlan alkua, joten bestmanille kaavailtu ”juontotehtävä” ja juhlan ja tanssin ohjaileminen jäi sitten vähän vaille tekijää, mutta siitäkin selvittiin ja saatiin kaikille maljat, syömiset ja musiikki päälle.

Odotan innolla että näen telkkarista miltä häävalssimme näytti. Se jännitti ihan hirveästi, mutta vieraat kyllä sanoivat ettei se niin kamalalta näyttänyt. 😀

Kerrassaan upea, ikimuistoinen ja jokaisen käyttämämme sentin arvoinen päivä, mutta kaikkine järjestelyineen, kaunistautumisineen, stresseineen, aikatauluineen sun muineen en kyllä lähtisi samaan toista kertaa. Onneksi ei ole tarkoituskaan. 😉

Jaa julkaisu