Koti Kontulassa

Ajattelin tällä kertaa pohtia vähän tarkemmin Kontulassa asumista, ja ylipäänsä kokemuksiani Helsingistä. Ajatus tuli mieleeni kuultuani jossain lehdessä väitetyn että blogissani olisi sanottu ettemme asuisikaan Kontulassa, vaikka Unelmahäissä niin kerrottin. Jotain toista kerrostaloahan ohjelmassa kyllä näytettiin kun missä asutaan, mutta kyllä tämäkin alue käsittääkseni vielä Kontulaa kuitenkin on, enkä tiedä mistä olisi tulkittu minun jotain muuta luulleen. Noh, joka tapauksessa, aloin miettiä että olen viihtynyt täällä yllättävänkin hyvin, ja nyt aion kertoa miksi.

Helsingin Kontula oli äkkiseltään kuultuna varmasti viimeinen paikka minne vielä muutamia vuosia sitten olisin kuvitellut muuttavani. Helsinki ylipäänsä oli viimeinen paikka Suomessa minne ajattelin haluavani muuttaa! Kuitenkin vierailtuani täällä Rikun luona useamman vuoden ajan enemmän ja vähemmän, aloin pikkuhiljaa muuttaa mieltäni. Ehkä täällä selviäisikin? Rakkaus Rikuun oli toki varmasti se painavin syy, mutta lopulta myös asuinalue ja taloyhtiö leppoisine suomenruotsalaisineen voitti minut puolelleen, eikä muutto enää tuntunutkaan niin mahdottomalta ajatukselta. Kun haimme säätiöltä asuntoa, meille tarjottiin ensin kaksiota Mannerheimintieltä, mutta päätimme kuitenkin mielummin odottaa että täältä vapautuisi asunto. Siihen oli monia syitä.

Minä olen tottunut liikkumaan autolla. Synnyinkylästäni on 30 kilometriä matkaa lähikauppaan. Sen lisäksi että olen tottunut autoiluun, minä myös rakastan autoja ja ajamista. Kehä ykkönen on ihan vieressä, ja kehältä pääsee mihin vaan. Työskentelen opintojen ohessa keikkalaisena sairaaloissa ja terveyskeskuksissa, ja minun on helppo käydä autolla töissä esimerkiksi Vantaalla, Porvoossa, Nurmijärvellä ja Espoon Jorvissa. Tämä on todella iso plussa! Kehältä pääsee myös helposti toiseen suuntaan. Itäkeskuksesta löytyy isot ruokakaupat joihin hurauttaa hetkessä, sekä Elixian kuntosali, jossa treenaan säännöllisesti. Kätevää! Taloyhtiön suuri parkkipaikka mahdollistaa meille myös useampien autojen pitämisen.

Kivikon ulkoilureitit sijaitsevat aivan kivenheiton päässä meiltä. Riku vei minut sinne ensimmäisen kerran kyseltyäni missähän täällä voisi käydä lenkillä, ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt että sellainen alue on näinkin lähellä. Eihän se mikään metsä ole, mutta on mukavaa ettei tarvitse lähteä autoilemaan kun haluaa käydä ihan tavallisella juoksulenkillä koirien kanssa vähän metsäisemmässä maisemassa, tai vaikkapa vaan sunnuntaikävelyllä. Tavalliselle koiranpissatuslenkille Lampipuisto on myös kohtuullisen mukava alue. Se on kesäisin pieni vehreä läiskä, joka piristää ikkunasta avautuvaa maisemaa. Taloyhtiöllä on myös oma leikkipuisto ja iso piha jossa voi kesäisin viettää aikaa esimerkiksi grillaten.

Vantaan raja on aivan vieressä, ja Rajakylä on mukavaa omakotitaloaluetta. Myös siellä on välillä mukava käydä lenkillä, mutta ihan parasta siellä on pläntti! Meiltä on vain lyhyt kävelymatka viljelyspalsta-alueelle jossa olemme nyt pari kesää viljelleet omaa palstaa. Se on mukavaa ajanvietettä, ja usein otamme mukaan eväät ja pienen pallogrillin ja vietämme pläntillä vaikka koko päivän sormet mullassa. Erittäin terapeuttista, mutta sen lisäksi sieltä tulee tolkuttoman paljon ihania mansikoita!

Kontulan ostarin alue olisi varmasti asuinalueena vähän epämiellyttävääkin, mutta en juurikaan asioi ostarin suunnalla muuta kuin mennessäni metroon. Sinne kävelee meiltä noin viidessätoista minuutissa, mikä on mielestäni ihan kiva etäisyys. Metrolla pääsee Kontulan asemalta keskustaan noin 20 minuutissa, ja vaikka kärsin metrossa helposti pahoinvoinnista, niin onhan se erittäin kätevä kulkuväline sinne päin mentäessä. Keskustassa on helppo piipahtaa vaikkapa ostoksilla eikä koulumatkakaan ole ylivoimaisen pitkä. Ostari on siis tarpeeksi lähellä, mutta ei liian lähellä jotta sen negatiiviset ilmiöt turhan usein rantautuisivat tänne asti.

Rikun sukulaisista iso osa asuu tässä lähistöllä, eikä loputkaan niin mahdottoman matkan päässä. Omat sukulaiseni ovat tosiaan aika pitkälti levittäytyneet nyt jo ympäri Suomen, joten kaikkien yhteen kerääminen on haastavaa ja se onnistuu ikävän harvoin. Rikun suvun saa kuitenkin kasaan melko helposti pienempiäkin juhlia tai illanviettoja varten, ja minusta se on äärimmäisen hieno ja arvokas asia! Anoppi naapuritalossa saattaa äkkiseltään kuulostaa monen mielestä lähinnä painajaiselta, mutta minä olen kokenut sen ainoastaan positiivisena asiana. Kun oma verisuku on niin kaukana, ymmärtää paremmin mikä arvo on lyhyellä välimatkalla puolison sukuun. Rikun sukulaiset ovat lisäksi äärimmäisen hauskaa seuraa! 😀

Kontula on siis vuosien myötä yllättänyt minut positiivisesti. Vaikka kaupunki, ja etenkään näin iso kaupunki, ei missään nimessä olisi ensimmäinen valintani asuinpaikkana, eikä varmasti tule olemaan loppuiän valinta meille, niin tällä hetkellä viihdyn juuri täällä niin hyvin kuin Lapin muija voi kaupungissa viihtyä. Jos pitää asua Helsingissä, niin mieluiten juuri tässä.

Jaa julkaisu

This entry was posted in Yleinen.

One comment

  1. parkonniemi says:

    Kontulaahan tuo maisema on ihan selvästi. Itte asuin nois maisemis yli 20 v ja ei oo valittamisia …

Vastaa käyttäjälle parkonniemi Peruuta vastaus