Latasin blogialustalle juuri 70 kuvaa vuodelta 2024. Oli haastavaa valita ensimmäinen kuva tähän etualalle, sillä vuoden ajalta löytyi niin paljon merkityksellisiä kuvia ja asioita. Valitsin kuitenkin kuvan syksyisestä Islannista Reykjanesin niemimaalta, sillä olihan pitkään haaveiltu Islannin reissu esikoistyttäreni kanssa yksi ehdoton kohokohta koko vuoden ajalta. Sanat eivät riitä kuvailemaan reissua, ja toki sieltä paljon kuvia onkin. Mutta en tiedä riittävätkö nekään, sillä maaginen Islanti on minulle paljon enemmän kuin tavallinen matkakohde. Tarkoituksenani on kyllä kirjoittaa Islannin matkasta ihan omakin postaus, johon laitan enemmän kuviakin.
Aloitetaan kuitenkin alkupäästä, palataan muistelemaan vuotta 2024 kuvien myötä.
Tammikuussa olimme vielä asettumassa uuteen kotiimme, ja virallisestihan meistä tuli lohjalaisia vasta tammikuun alusta. Talvipäivänseisaus, joulu, oli vietetty kuitenkin jo uudessa kodissa.
Omakotitaloasuminen kahdeksan Helsinki-vuoden jälkeen on ollut etenkin minulle valtava ilo ja helpotus. Täällä voi taas hengittää omassa rauhassa. Pihamme on suojaisa, eikä talo näy edes pienemmälle tielle jos ei tiedä sitä etsiä. Viereinen metsä on ihana, ja se alkaa takapihalta.
Bebe on välillä kaipaillut takaisin kerrostaloon kyllä. Itseasiassa hänellä oli pitkään kuvitelma että seuraavana jouluna muutamme takaisin kerrostaloon, eikä se tuntunut häipyvän selittämällä, vaan hän pettyi joka kerta uudestaan. Ovat he kuitenkin myös nauttineet uudenlaisesta ympäristöstä ja vapaammasta elämästä. Helsinkiläisiä dagiskavereita Bebellä taisi kuitenkin jäädä ikävä.
Helmikuu toi tullessaan myös uuden dagiksen aloituksen Bebelle, sekä Viirulle päivähoidon aloittamisen ylipäänsä. Samoin itse aloitin uudessa työpaikassa, kätilönä Lohjan sairaalassa.
Kovin pitkäänhän tuo pesti ei sitten lopulta kestänyt, kun melko pian aloitukseni jälkeen ilmoitettiin jo kesäsulusta, ja lopulta syksyllä koko sairaalan synnytystoiminnan sulkemisesta. Sinänsä se ei ollut mitenkään odottamatonta, mutta ehkä näin pian sitä ei ollut monikaan osannut odottaa.
Kevät meni totutellessa uusiin kuvioihin, ja tehdessä työn ohella sosiaali- ja terveyshallintotieteiden perusopinnot valmiiksi. Hain myös tutkinto-opiskelijaksi, mutta koska en ollut saanut vielä mitään menetelmäopintoja tehtyä perusopintojen lisäksi, en päässyt sisälle yliopistoon.
Lumien sulettua aloimme tutustua myös ympäristöön, etenkin takapihalta alkavaan metsään. Aivan alkukeväästä se täyttyi upeasta kukkaloistosta, ja käveleskelimme siellä ihan haltioissamme! Kukat peittivät koko metsän, niitä oli aivan miljoonittain.
Käväisin keväällä myös hakemassa toiseen olkapäähäni tekstin, joka on tavallaan ollut siinä jo yli 20 vuotta, nyt se vaan näkyy muillekin.
Kevät oli todella upea, ja emme olisi millään malttaneet odottaa jotta näemme mitä kaikkea meidän pihassa kasvaa.
Yksi elämäni pitkäaikaisista tavoiteista oli saavutettu, kun ensimmäiset ikiomat raparperit kasvoivat pihamme nurkassa alkukesästä. Teimme innolla pihatöitä, ilmasimme ja lannoitimme, istutimme, kokosimme kasvihuonetta, kitkimme ja siistimme. En tiedä mitään ihanampaa kun se että voi vaan avata oven ja on ulkona. Kuljin nuorena paljon paljain jaloin, ihan joka puolella siis, mutta muuttaessani Helsinkiin lopetin sen koska en uskaltanut tehdä sitä kaupungissa. Täällä olen saanut osan maayhteydestä takaisin myös sitä kautta. Paljain jaloin kulkemisella on älyttömän paljon hyviä, maadoittavia vaikutuksia, rohkaisen ihan kaikkia kokeilemaan jos ei ole tuttua!
Tutustuimme myös lähistön nähtävyyksiin, ja muutenkin ympäristöön. Myös kylät näyttävät erilaisilta talven vaipan alla ja kesän kukoistuksessa.
Kesän alkaessa esikoiseni päätti koulutaipaleensa ja sai peruskoulun pakettiin. Suuri askel elämässä.
Kesän ajaksi otin myös toisen työn, ja tein etänä sairaanhoitajan työtä puhelimitse sekä sähköisesti. Tein hoidontarpeen arviointia terveysasemalle, ja vastailin asiakkaiden viesteihin. Se oli ihan mukavan erilaista työtä, vaikka tein myös kätilön työtä kesän ajan enemmän. Pidin toki myös parin viikon vapaat, mutta minulla on aina kesällä enemmän energiaa, joten teen mielelläni silloin myös enemmän töitä. Vastapainoksi lomailen yleensä mielelläni syksyllä ja teen muutenkin talven ajan vähemmän töitä. Tykkään kuunnella luontoa ja sisäistä vuodenpyörääni, joka on syntynyt Lapin kaamostalveen ja kesän yöttömään yöhön, ja tottunut siihen rytmiin. Se on minulle luonnollinen.
Istutimme pihaan muutaman omenapuun lisää, mutta kukkia ja marjapensaita meillä oli jo alunperin aika hyvin. Pihasta on pidetty huolta ja sitä on selvästi tehty suunnitelmallisesti, sillä eri kukat mitä sinne on istutettu kukkivat vuorotellen.
Kesällä uudistin myös lasten leikkimökin. Maalasin sisustan kokonaan uusiksi, ja kalustin ja sisustin sen pikkuneideille sopivaksi. Se oli ihana projekti!
Kesän kääntyessä loppua kohti saimme kerätä upeaa satoa oman pihan antimista.
Pikkuiset jatkoivat dagiksessa, ja itse jäin töihin tuttuun sairaalaan Espooseen enkä siirtynyt enää kesäsulun jälkeen takaisin Lohjalle. Ajomatkaa toki tulee, mutta onneksi pidän ajamisesta itsessään. Aikaa se toki hieman vie, mutta lopulta ajallisesti työmatkani piteni vain noin 5-8 minuuttia suuntaansa verrattuna siihen kun ajoin Helsingistä Espooseen töihin. Viihdyn Espoossa, siellä on mukava työporukka ja pidän työympäristöstä muutenkin.
Syksyllä aloitin myös jälleen maisteritutkintoon tähtäävät opinnot, mutta vaihdoin hieman suuntaa ja päätin tehdä sosiaalityön perusopinnot ajatuksena tavoitella sosiaalityöntekijän pätevyyttä. Joka tapauksessa molemmat opinnot käyvät kumpaankin linjaan mitä olen pohtinut, joskin olen syksyn mittaan todella huomannut innostuneeni sosiaalityön opinnoista. Kurssikirjat ja aiheet ovat olleet todella mielenkiintoisia!
Lohja on tunnettu omenoista, sillä täällä on omenapuita joka pihassa! Niin meilläkin, ja omenapuu pihassa olikin se asia mikä sai minut tänne ensimmäisen kerran talonäyttöön tullessamme sanomaan miehelleni jo pihassa että nyt olen valmis tekemään tarjouksen. Kahden vuoden talonmetsästyksen jälkeen se oli se tunne minkä sain jo tuossa pihalla. Sisälle päästyäni kodinhoitohuoneessa pidättelin jo kyyneleitä koska tiesin tulleeni viimein kotiin. Ja omenoita me saimmekin viime kesänä aivan valtavia määriä!
Omenoita syötiin kaikissa muodoissa, ja omenhilloa keitettiin niin paljon että sitä jäi jaettavaksi myös molempien suvuille. Niitä omenoita siis tosissaan oli! Ihanaa.
Onneksi lapsetkin pitivät omenoista.
Syksyn saavuttua kunnolla jäinkin itse lomalle, sillä syksy on lempivuodenaikani, ja lomailen ehdottomasti mieluiten silloin. Olen syntynyt syksyllä ja kaikinpuolin syksyn lapsi.
Syksyllä toteutin myös pitkään hautoneen visioni perinnetatuoinnista käteen. Se on Kirsti Runavikin tekemä, ja se yhdistelee riimuja ja lappilaisia perinnesymboleita muodostaen vahvan loitsun joka auttaa ja kuvastaa työtäni kätilönä.
Ja sitten pääsinkin toteuttamaan sen matkan mitä olen niin pitkään toivonut. Lensimme lokakuussa esikoistyttäreni kanssa Islantiin! Islannin matka oli jo aikaa sitten sovittu sille kesälle kun esikoisen peruskoulu loppuisi, mutta syksylle se siirtyi koska olin pääosin töissä kesän. Tämä oli upea matka, joka oli niin paljon enemmän kuin vain matka.
Vietimme Islannissa viikon ja majoituimme Reykjavikissä hotellissa, mutta hotellissa ei paljon tullut aikaa vietettyä. Kävimme siellä lähinnä nukkumassa, sillä päivät kuljimme tutustumassa Islannin maaseutuun ja upeaan luontoon. Yhden päivän pyhitimme toki myös shoppailulle Reykjavikissä. Oli mukavaa viettää pitkästä aikaa myös Yasminan kanssa aikaa ihan kahdestaan. Olihan aikojen alussa vuosien ajan oikeastaan vain me kaksi, tai siltä se minusta tuntui ja siten minun muistoni on rakentuneet.
Kaipaan todellakin jo takaisin, ja toivon edelleen että jonain päivänä voin ostaa pelkän menolipun.
Loppusyksystä toteutin toisen pitkään odotetun jutun kun osallistuimme yhdessä pikkusiskoni kanssa rummuntekokurssille. Rakensimme omat rummut itsellemme perinteiseen tyyliin, ja hienot niistä tulikin! Rummullani on tietysti myös nimi, se on Kulo.
Myös siskon kanssa oli mukava viettää pitkästä aikaa enemmän aikaa. Asumme kaukana toisistamme, eikä sitä siksi tapahdu kovin usein.
Syksy on aina täynnä ihania juhlia, tapahtumia ja sen oma maaginen tunnelma on ihan parasta. Pitkä syksy ei haittaa minua ollenkaan.
Joulukuussa en sitten ehtinytkään paljon töitä tehdä, mutta en mitään muutakaan, sillä sairastelin koko kuukauden. Korvatulehdukset, flunssa, kuume, ties mitä. Kuumetta oli kolme viikkoa putkeen ja antibiootteja söin yhteensä 15 päivää. Kerrassaan ikävä tauti, ja jouluvalmistelutkin jäivät sen vuoksi aika viime tippaan.
Tulihan se joulu sieltä kuitenkin, ja vaikka nyt ei ihan terveinä niin päästiin kuitenkin sitäkin viettämään.
Joku joskus sanoi että meillä juhlitaan paljon, ja ehkä se onkin niin. Minusta on kuitenkin mukava katkaista arkea aina välillä, ja sen vuoksi olen yrittänyt panostaa siihen että meillä vietetään sekä kaikkia vuodenpyörän kahdeksaa juhlaa, että myös esimerkiksi syntymäpäiviä, täydenkuun juhlia, äitienpäivää, isänpäivää… Kaikkea mahdollista! Nyt on myös tilaa talossa, joten ollaan mielellään kutsuttu myös sukua ja ystäviä meille viettämään juhlia.
Tässäpä se kokonaisuudessaan, pikainen katsaus vuoteen 2024. Ja varmasti unohdin vaikka mitä tapahtumia ja sattumuksia! Onneksi kuitenkin otan aika paljon kuvia joten asiat jäävät sitä kautta ainakin puhelimen muistiin, ja osa myös Instagramiin. Ainakin siis ne mitä sinne laitan, sillä eihän siellä tietenkään kaikkea ole.
Vuosi 2025 on alkutekijöissään, ja odotan innolla mitä kaikkea se tulee pitämään sisällään. Toivottavasti kaikkea yhtä ihanaa kuin vuosi 2024. 🙂
