Hääpäivän rakennuspalikat

Kuva: LilyChristina PHOTOGRAPHY

Heti häiden suunnittelun alusta asti oli selvää että käyttäisimme kaikessa mahdollisessa ammattilaisten palveluita ja osaamista, vaikka se sitten vähän enemmän tulisikin maksamaan. Emme halunneet lähteä askartelu-, koristelu-, leipomis- ym rumbaan ollenkaan. Halusimme mahdollisimman stressittömät, mutta silti viimeisen päälle sen näköiset häät kuin haaveissa oli. Suosittelen! Mitään varsinaista budjettiahan meillä ei etukäteen ollut, vaan päätettiin että rahaa käytetään sen verran kun tarvii. Lainaa ei häitä varten sentään haluttu että siihen vedettiin raja. Filmaattisten kuvauspalkkio 800e maksetaan vasta kuvausten loputtua, eivätkä he ole muuten osallistuneet hääkustannuksiimme. Minulla on kaikkien häihin liittyvien palvelujen ja ostosten hinnat ylhäällä, mutta ollakseni rehellinen, en ole laskenut niitä yhteen. 😀 En tiedä haluankokaan laskea, mitäpä väliä sillä lopulta on? (ps. Laskin kuitenkin myöhemmin, summa oli viisinumeroinen. :O)

Tähän postaukseen ajattelin kuitenkin koota meidän hääpäivän rakennuspalikat eli ne osaavat ammattilaiset joiden avulla päivästämme tuli täydellinen. Postaus on samalla kiitos kaikissa näissä paikoissa saamastamme loistavasta palvelusta, ja lämmin suositus muillekin häiden suunnittelijoille. 🙂 Joissakin kohdissa saatan mainita suuntaa antavia hintatietoja.

Hääkutsut

Hääkutsut tilasin pääosin valmiina Ifolorilta. Ne on helppo suunnitella netin kautta omista kuvista, ja laatu on ollut aina hyvä. Olen tilannut ennenkin kuvakortteja samasta paikasta. 🙂

Lisäinfo-lappusen kutsun mukaan askartelin itse. Sitten vain rusetit päälle ja postiin. 🙂

Luotettavista ammattilaisista täytyy kuitenkin ainoana negatiivisena mainita nyt Posti, sillä isäni ei hääkutsua ikinä saanut. 🙁

Häämekko

Kihlauduimme ja päätimme hääpäivän helmikuussa, joten tiesin että hääpuvun kanssa tulee kiire jos haluan sellaisen joka pitää tilata. Ajatus oli valmiina, pitsiä pitää olla, hihaton ja iso helma. 🙂 Netistä olin selaillut jo aikoja sitten sen verran paljon hääpukuja, että tiesin kyllä mihin liikkeeseen haluan suunnata. 😉 Niinatar ja Morileen puvut. Vuokrapukua en missään vaiheessa edes pohtinut, häämekko on oltava oma!

Sovittelemaan lähdin äitini kanssa maaliskuun alkupuolella. Liikkeeseen varattiin etukäteen aika, ja siellä oli myyjä vastassa sovittuna aikana. Saimme lähteä kahdestaan äitini kanssa tutustumaan liikkeen pukuihin, ja mukaan annettiin pieniä kiekkoja joilla saattoi merkitä puvut joita halusi sovittaa. Sen jälkeen pääsimme sovittelemaan. Puvut olivat kaikki ihania, mutta lopulta jäljellä oli kaksi parasta vaihtoehtoa, joista myyjä huvittuneena totesi toisen olevan valittu vuoden 2016 kauneimmaksi hääpuvuksi, ja toisen vuoden 2017. 😀 Minun puvukseni valikoitui uudelleensovituksen jälkeen Morileen malli 2787, joka oli vuoden 2016 kaunein. Värivaihtoehtoja pukuun oli, ja itse halusin nimenomaan kuvassa olevan ivory-pohjaisen version.

Vaihtoehtoina oli ottaa rekissä oleva puku, mutta myyjä kertoi heille myös tilatun tätä samaa mallia yhden koon pienemmän ja kaksi kokoa pienemmän, joiden pitäisi ehtiä tulla ennen häitäni hyvinkin. Mietittyäni muutaman päivän päädyin vahvistamaan pukutilauksen. Myyjän kanssa tultiin siihen tulokseen että koska haluaisin pukuuni nyörityksen, olisi syytä ottaa se kaksi numeroa pienempi kuin sovittamani puku. Se olikin hyvä päätös, sillä saapuessaan puku ei ollutkaan liian pieni kuten oli tarkoitus, vaan juuri sopiva. 😀

Puvun saapumisen kanssa oli hiukan säätöä, ja sain jo toukokuussa ilmoituksen että pukuni olisi tullut, mutta se ei ollutkaan minun pukuni, vaan se kokoa suurempi. Niinattaren omistaja oli yhteydessä minuun useita kertoja pukua odotellessa, ja siinä stressatessa sen ehtimisestä hänen rauhoittelunsa oli ihan paikallaan. Hän oli myös yhteydessä puvun toimittajaan useita kertoja ja tilasi sen lentorahtina nopeutetulla aikataululla. Niinattaresta järjestettiin minulle myös ”hätäaika” heidän yhteistyöompelimoonsa Fitting Roomiin, jotta tarvittavat muutostyöt ehditään varmasti tehdä samantien kun puku saapuu. Näinollen puku ehti Suomeen hyvissä ajoin ja korjausompelut ehdittiin tehdä hyvin. Sekä Niinattaren palveluun että itse pukuun olen enemmän kuin tyytyväinen. 🙂

Ylläolevassa kuvassa puku on ylläni juuri saapuneena Niinattaressa, ennen muutostöitä.

Halusin pukuun nyörityksen taakse sekä piilolenkit helman nostoa varten. Lyhyt kun olen niin tarvittiin myös lyhennys helmaan. Niinattaren yhteistyöompelimo Fitting Roomissa minua palveli erittäin ystävällinen ompelija, joka sai muutostyöt tehtyä juuri niinkuin toivoin. Yhden kerran kävin välisovituksessa, puku oli ompelimossa yhteensä noin pari viikkoa. Tarvittaessa olisin varmasti saanut sen sieltä jo aikaisemmin mutta siinä vaiheessa ei onneksi ollut mikään kiire, häihin oli vielä hyvin aikaa. Fitting Room on viihtyisä paikka ja sinne mennessä tulee erittäin mukavan kutkuttava, ”morsiamellinen” olo. 😀

Yllä kuva puvun välisovituksesta.

Valmis puku ylläni pitsiboleron kanssa häitä edeltävänä iltana. 🙂

Sulhasen asu

Rikun puvun löytyminen olikin astetta haastavampaa, sillä hän halusi vaalean puvun. Käytiin kyllä sovittamassa myös tavallista mustaa Niinattaressa, ja komeahan se oli sekin, mutta kuitenkin Riku halusi kokeilla josko löytäisi sen toivomansa vaalean puvun muualta. Ja löytyihän se lopulta! Pieni putiikki Mannerheimintiellä nimeltä Muotitalo Tyynelä. Heillä oli myös vaaleita pukuja! Ja hieno puku sieltä löytyikin! Väri oli ivory, kuten omankin pukuni helma pitsien alla, ja takissa oli myös kaunis kuviointi joka muistutti hieman oman mekkoni pitsiä. Siis täydellinen! Palvelu oli loistavaa, vaatteet olivat valmiina ja sopivina noudettavissa haluttuna aikana, ja mukaan sai jopa kahdet kengät kun vähän arpoi kokoa. Putiikki oli pieni ja viihtyisä.

Kuvassa ylllä puku sovitettavana ennen sopivaksi korjaamista ja nappien kiinnitystä. 😉

Kukat

Kukat tilattiin Kampin kauppakeskuksessa sijaitsevasta Kaivokukasta, jossa meitä palvellut floristi paljastui entiseksi lapsuuden kirjekaverikseni. 😀 Hassu sattuma. Johanna hoiti kukkatilauksemme ammattitaidolla, ja ylläolevassa kuvassa kimppu on jo tehtävänsa tehnyt, ja tuotu seuraavana päivänä kotiin. Tilaukseen kuului myös pienempi kimppu tyttärelleni, sekä bestmanille ja sulhaselle rintakukat. Alunperin tilasin kukat myös kaasolle ja toiselle morsiustytölle, mutta näiden tilausten peruuttaminen onnistui ongelmitta kun kaaso joutui perumaan osallistumisensa. Sain käydä katsomassa kimppua etukäteen edellisenä iltapäivänä, jolloin siihen lisättiin pyynnöstäni vielä pari pientä yksityiskohtaa. Aamulla saatiin kukat kätevästi laatikoissa noudettua kampauksen ja meikin jälkeen hotellille suunnatessa.

Yllä kimppu Kampissa edellisenä iltana ennen pienten yksityiskohtien lisäämistä. 🙂

Kirkko

Kirkon puolelta hääjärjestelyissä oli ehkä eniten hommaa. Pappi vaihtui viime tingassa ja tästä johtuen meidän piti käydä ylimääräisiä harjoituksia kirkolla vielä viimeisellä viikolla ennen häitä. Vihkipappimme oli kuitenkin aivan ihana ihminen ja piti meille kauniin puheen. Kanttori ja suntiot hoitivat myös työnsä moitteettomasti, musiikki oli hienoa, ja se saatiin käydä suunnittelemassa kanttorin kanssa erillisellä käynnillä. Suntiot saivat turistit pihalle ennen vihkimistä ja kaikki sujui hyvin. Kirkon sisällä informaatio kuvauksesta tuntui tosin kulkevan vähän hitaasti, ja törmäsimme useamman kerran henkilöön joka ei tiennytkään häitämme kuvattavan televisioon vaikka tiedon piti olla kulkenut. 😀 Lopulta kaikki kuitenkin sujui paremmin kuin hyvin, ja pappi oli hurmannut myös molemmat äidit. 😀

Upea Tuomiokirkko oli ehdoton vihkipaikka, ja sen vapaanaolon perusteella hääpäiväksi valikoitui sitten keskiviikko.

Sormukset

Sormusten kanssa saikkasimme kauan koska valinta oli niin vaikeaa. 😀 Mietimme ensin teetettyjä sormuksia, mutta emme sitten kuitenkaan saaneet päätetyksi millaiset ne olisivat olleet, ja keneltä ne olisi tilattu, joten palasimme takaisin valmiiden mallien katseluun. Sovittamassa käytiin monissa liikkeissä eri sormuksia, kaikissa palvelu oli ystävällistä. Rikun sormus löytyi nopeammin ja itse olin vähän niinkun valinnut yhden toisen, mutta kun menin katsomaan sitä toisen kerran livenä liikkeeseen niin iskin silmäni tähän upeaan luomukseen minkä Riku sitten ystävällisesti lupasi ostaa. Siinä loistaa 9 isompaa ja 40 pienempää timanttia ja se on kaikinpuolin täydellinen! Rikun sormus on keskeltä keltakultainen ja reunoilta valkokultainen ja timanttileikattu. Hieno sekin!

Pukeutuminen ja kuljetukset

Äitini ja tätini porukoineen majoittuivat Hotelli Albertissa keskustan tuntumassa, ja siellä kävin itsekin pukeutumassa hääpukuun. Vastaanotosta oli tilattu kyydit kirkolle, ja hoidettu kaikki valmiiksi. Palvelu oli erittäin mukavaa. Kuljetus Kovasen taksi oli pihassa toivottuna ajankohtana, taksi erityisen puhdas äitini miehen toiveesta valkoisen hääpukuni takia, ja kuljettaja oli äärimmäisen ystävällinen ja palveluhenkinen, ja olimme kirkolla hyvissä ajoin.

Iloiset asiakaspalvelijat tekevät jännittävästä ja hienosta päivästä entistä hienomman. 🙂

Mutta saattoi morsianta vähän jännittää kuitenkin taksin takaosassa? 😉

Morsiamen look 

Tämän lookin aikaansaamiseen mekkoineen, hiuksineen, kampauksineen, meikkeineen, koruineen ymym tarvittiin monta taitavaa ammattilaista ja monia tuhansia euroja, mutta kaikki sen arvoisia. 🙂 Mekko ja kimppu käytiin jo läpi, mutta tässä sitten muu:

Minua on siunattu kauniin värisellä tummalla tukalla, mutta ikävä kyllä se ei ole kovin paksu. 😀 Jotta saisin haaveilemani kaltaisen frozen-tyyppisen kampauksen, tarvittiin siis vähän lisää hiuksia. 😀 Pituutta ei laitettu kauhean paljon lisää, mutta paksuutta kyllä. 🙂 Tässä kuvaan astuu vuosikaudet tukkaani laittanut luottokampaaja Milla hohDEsignistä Tampereelta. Milla laittoi minulle teippipidennykset ja aika upea kuontalo siitä tulikin. Tarkoitus oli luonnollinen ilme tähänkin, eli mitään överipitkää tuksutukkaa en halunnut. 😀 Pidennykset sulautuvat mielestäni aika kivasti omiin hiuksiin, jos ei tiedä niin ei välttämättä huomaa koko lisätukkaa. 😀 Väriä ei muutettu, laitettiin vain vähän sävytettä, joten tukka on aikalailla samanvärinen edelleen kun mitä se oli luonnontilassa ennen pidennystenlaittoa. Näin sen halusinkin, sillä tukkani on elinaikanani ollut kaikissa mahdollisissa väreissä vihreää lukuunottamatta. 😀 Viimeiseen 1,5 vuoteen siihen ei ollut väriä laitettu ollenkaan, ja halusinkin mennä naimisiin ”omanvärisenä”. 😀

Meikin ja kampauksen teki Kampin qHairissa ihastuttavan pirteä Suvi, jonka luona kävin myös koekampauksessa edeltävällä viikolla. Hän sai hyvin kiinni ajatuksestani siitä mitä hiuksilleni ja meikkiini haluan, ja lopputuloshan oli upea. 🙂

Tarjolla olisi ollut teetä ja kahvia ja suklaata ja hedelmiä ym, jos olisin pystynyt jännityseltäni mitään syömään. 😀 Onneksi mukanani olleille kameramiehille maistui paremmin. Kampausaika oli klo 8 ja hieman ennen 11 oltiin valmiita. Suvin mukava jutustelu lievitti sentään jännitystä jonkun verran.

Kampauksessa käytetyt korut löysin Glitteristä, ja huulipunan kävin ostamassa Stockmannilta, jossa muuten myös oli aivan älyttömän hyvä palvelu! En olisi itse saanut kaikista niistä tuhansista huulipunista mitenkään valittua sitä parasta vaihtoehtoa ilman apua. 🙂

Kengät ovat myös Stockmannin WhiteDress-myymälästä, jossa myös ystävällisen myyjän avulla valitsin täydellisen sopivat kengät, joita pystyin käyttää koko hääpäivän ilman että ne hiersivät yhtään. Kannatti kyllä maksaa niistäkin vähän enemmän!

Lisäksi lookiin kuuluu erinäisiä alusasuja, jotka tilasin pääosin eri nettikaupoista.

Upeat riskukorut ovat Rovaniemeläisestä Taigakorusta, josta tilasin ne netin kautta kotiin. Taigakoru valmistaa lappilaisaiheisia koruja, ja yllättäen minulta löytyy ihan muutamia heidän korujaan jo ennalta. 😀 Nämäkin olivat aivan ihania. 🙂

Kynnet kävin laitattamassa Kauneussalonki Pinkissä häitä edeltävänä päivänä. Näihinkin olen enemmän kuin tyytyväinen, minulla ei työnikään vuoksi ole ikinä ollut rakennekynsiä, mutta nämähän ovat aivan ihanat! Jos se olisi mahdollista, niin minulla olisi aina rakennekynnet, sen olen näiden kanssa todennut. Ikävä kyllä se ei ole, ja ne on poistettava ennen kun menen seuraavan kerran töihin. Seuraavaa työpäivää en ole kuitenkaan vielä mihinkään luvannut, sillä aion nauttia näistä mahdollisimman pitkään. 😉 Ripsipidennykset kävin laitattamassa samassa paikassa, ja ovathan nekin aika ihanat. Ei minulla ole sellaisiakaan koskaan ollut. 😀

Vielä Lapin reissun jälkeenkin kaikki kynteni ovat paikallaan. 😀

Unohdinkohan vielä jotain…? 😀

Kuvaus

Häidemme valokuvaajana toimi LilyChristina PHOTOGRAPHYn Mia, joka oli aivan mahtava! Kuvauksen aikana satoi välillä vettä, välillä paistoi aurinko. 😀 Kuvausolosuhteet olivat muutenkin haastavat, sillä ympärillämme pyöri kokoajan myös Filmaattisten kuvausryhmä ja välillä myös häävieraita. Kertakaikkiaan mykistävää. Useampi kuvaussessiota seurannut vieras on jälkeenpäinkin muistanut mainita miten työlleen omistautunut valokuvaajamme makasi ja istuskeli välillä märässä maassa saadakseen parhaita mahdollisia kuvia. 😀 LilyChristinan eduksi voisin tässä muuten myös mainita sen että kuvaussession hinta ei todellakaan päätä huimaa.

HUOM. blogissa olevat kuvat on pienennetty joten eivät ole yhtä tarkkoja kuin alkuperäiset.

Kuvauksen yhteyteen mainitsen myös Filmaattiset, sillä olivathan he mukana häidemme järjestelyissä melkein alusta asti. Valmista jaksoa ei tietenkään nähdä itsekään vielä pitkän aikaan, ja kirjoitan siitä sitten aikanaan oman arvioini ja mielipiteeni, mutta tällä hetkellä pystyn jo kuitenkin arvioimaan heidän tuotantotiimin kanssa tehtyä yhteistyötä.

Häiden järjestely on aina oma stressinsä ja säätöä tulee varmasti, ja tottahan se oman lisämomenttinsa tuo koko hommaan, jos päättää ottaa mukaan sekä siihen suureen päivään että sen järjestelyyn vielä joukon ylimääräisiä ihmisiä kameroiden kanssa. 😀 Se täytyy kuitenkin sanoa että koko tapaamamme tuotantotiimi oli todella mukavaa porukkaa, ja yhteistyö heidän kanssaan sujui hienosti. Aikatauluissa on järjestelemistä kun niihin vaikuttaa omien ja palveluidentuottajien lisäksi vielä tuotantotiimin aikataulut, mutta kaikesta kuitenkin selvittiin. Suurimman osan kuvauksistamme hoiti myöskin sama kuvaaja, mikä oli mukava juttu myös ihan siitä syystä että hänestä tuli jo tuttu eikä se kamerakaan sitten enää niin jännittänyt. 😀 Omasta mielestäni plussaa oli myöskin se että useimpina kuvauspäivinä meillä oli mukanamme ainoastaan se yksi kuvaaja, mikä kyllä helpotti asiointia eri paikoissa. Koin myös että tuttu kuvaaja mukana erilaisissa hääpäivän järjestelyissä joihin ei voinut ottaa sulhasta mukaan oli kiva juttu, kun ystävät ja suku asuvat kaukana. Tylsäähän se olisi yksin ollut, ja kenelläpä olisi enemmän näkemystä morsiamen laittautumisesta kuin sellaista kymmenen vuotta työkseen kuvanneella. 😀 Hääpäivänä pelkäsin etukäteen että miten kuvaustiimi pysyy mukana päivän tiukahkossa aikataulussa, mutta heistä ei ollut kerrassaan mitään vaivaa! Vieraat toki jännittivät heitä, mutta itse emme kyllä oikeastaan enää sen kummemmin heidän läsnäoloaan edes huomanneet, siis ainakaan negatiivisessa mielessä.

Kaikenkaikkiaan jakson kuvaaminen oli erittäinkin mukava once-in-a-lifetime-kokemus, eikä siltä osin kaduta kyllä mukaan lähteminen ollenkaan. 🙂 Saa sitten nähdä millaisen jakson leikkaajat saavat meistä aikaiseksi, ja millä tavalla jakson myötä tuleva pakollinen paha eli julkisuus vaikuttaa mielipiteeseeni… 😀 Tähän asti olen kuitenkin tyytyväinen.

Juhlapaikka

Haikon Kartanossa olemme vierailleet useampaan otteeseen viime vuosina, ja siihen rakastuin kyllä täysillä jo ihan ekalla vierailulla! Sen lisäksi että Kartano on kuvauksellisuudessaan aivan mahtavan hieno kokemus ulkonäöltään ja puitteiltaan, on sen henkilökunta ja palvelukulttuuri aivan uskomatonta. Itsestä tuntui että olisi astunut aivan toiseen maailmaan, kun on tällainen tavalliseen tottunut tavallinen tallaaja. 😀 Haikossa saa todellakin tuntea olevansa vähintäänkin kuninkaallinen. Sen lisäksi kaikki ruoka ja juhlatarjoilut ovat olleet jotain aivan taivaallisen upeaa, joten parempaa paikkaa hääjuhlalle en osaa kuvitella. Itseasiassa se olikin ainoa vaihtoehto missä halusin hääjuhlamme järjestettävän. 😀

Halusimme ehdottomasti tarjoilut samasta paikasta myös sen takia ettei siitä tulisi lisäsäätöä, ja Haikon Kartano tarjoaa tämänkin. Juhlaan olisi saanut valittua myös lämpimän ruuan tarjoilun, mutta en kyllä etenkään hääpäivän jälkeen ymmärrä miten jotkut jaksavat juhlia yömyöhään tuntikausia. 😀 Juhlan pituus oli enemmän kuin riittävä meille, ja lämmin ruoka olisi ollutkin ihan liikaa. Samoin halusimme että meidän ei tarvitse itse huolehtia esimerkiksi paikan koristelusta.

Hääyön vietimme ihanassa tutussa huoneessa jossa meitä odotti mansikoita ja suklaata. Olisimme saaneet myöhemmän huoneenluovutuksenkin, mutta jouduimme lähtemään aamulla jo ennen puolta päivää ”häämatkan” takia. 🙂

Haikossa vieraillessa olemme aina majoittuneet Kartanon puolella samassa suuressa parvekkeellisessa huoneessa, joten kylpylähotellista en osaa sanoa mitään. Kylpylässä olemme käyneet myös muutaman kerran, mutta Kartano itsessään on ympäristöineen mielestäni jo riittävän rentouttava lomakohde ilman kylpylääkin.

Häävalssi

Viimeisimpänä vaan ei missään nimessä vähäisimpänä ammattilaisten listalla on Tanssikoulu Clara Blomqvist, jonka mainiota yksityistuntia voin ehdottomasti suositella kaikille epävarmoille häävalssaajille! Tunnilla kävimme kaikki asiat häävalssiin liittyen läpi aina etiketistä alkaen. Suunnittelimme pienen ”esityksen” sen valssin pohjalle minkä olimme valinneet, ja harjoittelimme tanssimista. Kumpikin meistä lähti tyhjästä, ilman juurikaan etukäteistietoa valssista tai mistään muustakaan tanssista. Alunperin olimme ajatelleet sen takia jättää koko valssin pois, mutta sitten ajattelin että no jos kokeilemme kuitenkin miten se sujuu. Ja onneksi kokeilimme! En tiedä miltä se tulee televisiossa näyttämään se lopullinen valssi, mutta ainakin meillä oli Claran tunnilla älyttömän hauskaa ja ennen kaikkea sen ansiosta uskalsimme ylipäänsä tanssia koko valssin!

Palikat kasassa

Siispä näiden kaikkien palikoiden lopputulemana on onnellinen ja hääpäiväänsä erittäin tyytyväinen tuore aviopari. Enkä todellakaan aina ole näin positiivinen ja tyytyväinen kaikkeen saamaani palveluun joka paikassa, mutta nyt vain onnistuttiin valitsemaan päivämme rakentamiseen todellisia ammattilaisia jotka kaikki onnistuivat työssään, ja silloin on mukava myös jakaa kehuja eteenpäin. 🙂

Naimisissa!

Kuva: LilyChristina PHOTOGRAPHY

 

Ihanat häät takana ja voin kutsua itseäni rouvashenkilöksi! Hassulta se hieman tuntuu vielä, samoin kuin uusi nimeni, mutta kaipa niihin tottuu. Hääpäivä oli kaikin puolin onnistunut ja siitä jäi hienot muistot ja paljon ihania kuvia. Järjestelyjenkin suhteen päästiin kivasti niin että suurempia viime hetken katastrofeja ei tullut. Kaikki sujui päivän mittaan niinkuin pitikin, kukaan ei pyörtynyt missään ja aikataulussa pysyttiin. Muutaman viime hetken vieraiden perumiset meinasivat hieman latistaa tunnelmaa, mutta niillekin oli hyviä syitä kuten sairastumiset tai armeijan valapäivä. Osa taisi tosin vähän pelätä kameroitakin ja jättää sen takia tulematta, mutta onneksi eivät kaikki. 😀

 

Edellinen yö nukuttiin tietysti erillään, ja mekon nyöritystä kokeiltiin sitten meillä ompelijan ohjeistuksen mukaan äitini ja tätini toimesta. Ja onneksi kokeiltiin, kyllä siinä alkuun hetki vierähti kun sisarukset pohtivat miten ne nyörit oikein on tarkoitus laittaa… Riku majaili äitinsä luona naapuritalossa.

Hääaamun valjetessa satoi kaatamalla vettä ja minä suuntasin sateenvarjo turvanani kohti Kamppia kampausta ja meikkiä varten. Menin illalla nukkumaan puolenyön aikoihin ja heräsin 3:36, eikä se uni enää sen jälkeen tullut. 😀

Meikittömänä keskustaan lähteminen on muuten vähän jännittävää. Minulla on aina jonkunverran vähintään meikkiä ja siksi oli vähän sellainen tunne että teki mieli laittaa huppu päähän ettei kukaan vaan katsoisi liian pitkään. 😀

Kampaamossa tapasin kuvaajat, joista toinen lähti hetken päästä Rikun aamua seurailemaan. Toinen vietti aamun minun kanssani kampaajalla. Kampaajalta lähdettiin äitini ja hänen miehensä kyydillä kohti heidän hotelliaan missä oli tarkoitus pukeutua.

Täytyy kyllä sanoa että täydellisen meikin, ihanan kampauksen, upean häämekon ja ihastuttavien korujen kanssa siinä tuntui kyllä aika hienolta katsoa peiliin!

Minä kuulun niihin naisiin jotka ovat haaveilleet unelmiensa hääpäivästä ja häälookista pikkutytöstä asti ja vaikka haavekuvat ovat iän myötä muuttuneet useitakin kertoja, niin omasta mielestäni sen päivän tyylini ei olisi voinut olla onnistuneempi! Siinä oli juuri sitä haluamaani kontrastia, mitä punaiset huulet, vaaleahko ihoni, tumma tukka ja tummanruskeat silmät luovat. Kokonaisuus onnistui loistavasti korostamaan sitä lappilaisuutta mitä ulkonäössänikin kannan. Hankkimani riskukorut täydensivät lopputulosta vielä lisää. 🙂

Pukeutumisessa avustivat äitini ja hänen siskonsa, kummitätini.

Kukkakimppukin oli ihana, juuri sellainen kuin olin toivonut. 🙂 Kimpun halusin orkideoista, eikä siinä muita kukkia ollutkaan. Orkideoihin rakastuin totaalisesti kun sain ensimmäisen orkideani Hämeenkyrön terveyskeskuksen maailman ihanimmilta työkavereiltani muuttaessani Helsinkiin. Vuosien myötä tärkeäksi muodostuneen työyhteisön jättäminen oli minulle aikanaan suuri päätös joka ei syntynyt hetkessä, joten koin myös mukavana ajatuksena kantaa sieltä saamiani muistoja ja suhteemme vaikealla alkutaipaleella työkavereilta saamaani tukea mukanani myös alttarille kimpussani.

 

Kirkolle tullessa se oli aivan tupaten täynnä turisteja, pihalla oli tusinan verran busseja. Hieman jännitti päästäänkö edes ovelle. 😀 Mutta kaikki sujui siinäkin vaiheessa hyvin, ja menin piiloon morsiushuoneeseen odottelemaan alttarille saapumista.

 

Papin puhe oli älyttömän kaunis. Naimisiin päästiin jännityksestä huolimatta. Ja ilman pyörtymisiä.

Kirkosta pihalle astelu oli kyllä älyttömän hieno hetki, siinä oli omien sukulaisten lisäksi niitä turisteja ihan hirveästi ja kaikki taputtivat, aurinkokin jo pilkisteli. Bestmanin komea mersu toimi hääautona ja koristelutkin pysyivät kiinni. Kirkon pihalta lähtiessä ei bestman malttanut olla vähän näyttämättä kuinka mersu ääntelee. ;D Ja hyvinhän se kulkikin. 😀

 

Ikävä kyllä ei löytynyt oikein keneltäkään parempaa kuvaa hääautosta, kukaan ei kai siinä vaiheessa kovasti keskittynyt kuvaamiseen. 😀

 

Haikossa meillä oli klo 15 hääkuvaus LilyChristina Photographyn kanssa, ja sen verran mitä saimme maistiaisia niistä kuvista niin tulossa on aivan älyttömän upeita kuvia! :O

Myös Filmaattisten tiimi oli tietysti mukana, ja jotain still-kuvia saamme myös heiltä aikanaan. Yllä bestmanin ottama kuva ”kulissien takaa” 😀

Haikon Kartano juhlapaikkana oli aivan yhtä upea kuin ennenkin, sitä kauniimpaa ympäristöä hääjuhlalle saa hakea!

Myöskään tarjoilut eivät pettäneet, vaan veivät kielen mennessään. <3

Juhla oli siis kaunis ja herkullinen. Osa porukasta jännitti kuvaajia eivätkä kaikki tunteneet toisiaan, joten alkukankeutta oli, mutta se lienee normaalia. 😀 Meillä oli kuitenkin mukavaa ja oltiin erittäin tyytyväisiä juhlaan kokonaisuudessaan. Bestman perheineen joutui ikävä kyllä poistumaan pariviikkoisen vauvansa kanssa ennen juhlan alkua, joten bestmanille kaavailtu ”juontotehtävä” ja juhlan ja tanssin ohjaileminen jäi sitten vähän vaille tekijää, mutta siitäkin selvittiin ja saatiin kaikille maljat, syömiset ja musiikki päälle.

 

Odotan innolla että näen telkkarista miltä häävalssimme näytti. Se jännitti ihan hirveästi, mutta vieraat kyllä sanoivat ettei se niin kamalalta näyttänyt. 😀

 

 

Kerrassaan upea, ikimuistoinen ja jokaisen käyttämämme sentin arvoinen päivä, mutta kaikkine järjestelyineen, kaunistautumisineen, stresseineen, aikatauluineen sun muineen en kyllä lähtisi samaan toista kertaa. Onneksi ei ole tarkoituskaan. 😉

 

 

 

 

 

 

 

Viittä vaille valmista

Kesä on vihdoin oikeasti tullut ja pläntti tuottaa mansikoita kuin viimeistä päivää. Meillä on ääretön kiire, joka päivälle jotain ja tuntuu että millään ei ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi. Kaikki ei edes liity häihin vaan jostain kumman syystä olemme hulluuksissamme hommanneet myös kaikkea muuta sekoilua tehtäväksi tähän samaan syssyyn… Kuten huomenna olevat Pinjan ensimmäiset koiranäyttelyt. Tosi fiksu veto tähän kohtaan mutta minkäs teet. Viikonlopuksi olen tottakai lupautunut vielä töihinkin, toinen yhtä fiksu veto siinä. 😀

Mutta näillä mennään. Periaatteessa suurin osa järjestelyistä on kyllä jo tehty, mutta pieniä juttuja on vielä tekemättä. Suurimpana ehkä Rikun vihkisormus joka ei ole vieläkään tullut… Toivottavasti ehtii! :O Minun ihana sormukseni sentään on jo hetken aikaa odotellut tuolla kaapin päällä… 😉

Pientä lisäsäätöä aiheutti myös kaason poisjäänti juhlista. Ehkä järjestelyn kannalta kuitenkin enemmän vain huonoa fiilistä, sillä kaasona piti siis olla siskoni joka sai muutama viikko sitten vauvan, ja koki sittenkin liian raskaaksi lähteä matkustamaan tänne asti. Minulla ei siis ole kaasoa ollenkaan, ja äitini hoitaa niitä tehtäviä mitä kaasolla olisi ollut, kuten mekon avustaminen päälle ym.

Tuomiokirkossa ollaan nyt käyty kahteen otteeseen, toisella kerralla kanttoria tapaamassa ja toisella suntiota. Oman alueen kirkossa on tavattu myös pappi jonka piti meidät vihkiä, mutta vihkipappi vaihtuikin vielä viime hetkillä ja nyt joudutaan mennä vielä kolmannen kerran käymään Tuomiokirkossa tapaamassa uutta pappia ja harjoittelemassa vihkimistä varten. Kirkon sisällä myös tuntuu kulkevan informaatio kuvauksestamme todella huonosti, sillä vaikka olemme koittaneet toitottaa sitä kaikille mahdollisille niin aina löytyy joku joka on yhtäkkiä aivan hoomoilasena että niin mikä kuvaustiimi… 😀 Ehkä sekin tästä kuitenkin.

Minä kävin tällä viikolla laitattamassa sekä ripsienpidennykset että hiustenpidennykset. Minulla ei ole koskaan ennen sellaisia ollut, joten ajattelin että nyt on hyvä sauma kokeilla. En tiedä kauanko jaksan näitä pitää, sillä vaikka näyttävätkin kivoilta niin onhan niistä oma vaivansa… En halunnut mitään övereitä mitä joillakin näkee, joten omani ovat melko luonnolliset kuitenkin.

Koemeikissä ja koekampauksessa olin eilen. Kampaus tulee olemaan hieman Frozen-tyylinen ja meikistä voi ehkä löytää jotain Lumikkimaista. 😉 Ei siitä kuitenkaan sen enempää.

Siellä on ihana prinsessamekkoni odottelemassa h-hetkeä. Se valmistui ompelimosta ja oli sovituksessa täydellinen, joten odotan innolla että saan pukea sen päälleni!

Myös rakkauslukkomme saapui koruliikkeestä, se on tarkoitus käydä kiinnittämässä Kauppatorilla siltaan vihkimisen jälkeen. <3

Pohjoisesta Taigakorun liikkeestä tilaamani riskukorut juhlaa varten saapuivat myös tällä viikolla. Tahdon kantaa vihkitilaisuudessa mukanani myös jotain omilta juuriltani Lapista.

 

 

Viimeisin kuvauskerta olikin sitten haastattelut. Samana päivänä haettiin kyllä mekko ompelimosta ja käytiin kuvailemassa vähän opiskelujani Hietsussa kun oli kaunis keli, mutta suurin osa päivästä meni haastattelujen merkeissä. Sää muuttui aamun jälkeen ailahtelevaksi, joten useamman kerran jouduttiin haastattelut keskeyttämään ja sitten me kyykittiin kaikki noiden heijastinkankaiden alla kunnes ukkoskuuro meni ohi… Minulla oli myös välillä niin kylmä että tuntui että tärisen, mutta toivottavasti se ei sentään kovin pahasti näy siinä videolla sitten… 😀 Haastatteluissa siis käytiin läpi meidän rakkaustarinaa vähän tarkemmin. Minulla on tarkoituksena tehdä siitä ihan oma postaus tänne blogiin, mutta ikävä kyllä ennen häitä en varmasti sitä missään välissä ehdi kirjoittaa, joten se jääköön sitten myöhempään.

 

Vähän 50-luvun tyylisiä prinsessamekkokuvia vielä tylleineen tähän loppuun. Minulla on kaksi mekkovaihtoehtoa siskontyttöni ristiäisiin, joten täytyy onnistua valitsemaan näiden kahden upean kaunokaisen väliltä että kumman puen ylleni…

 

 

2. ja 3. kuvauspäivä

Toinen kuvauspäivä meillä oli pari viikkoa sitten jo, mutta en ole ehtinyt siitä kirjoittaa, joten yhdistän sen nyt tähän kolmanteen joka oli eilen. Aloitetaan kuitenkin siitä aiemmasta.

 

 

Eli tällä kertaa meillä ei ollut mukana ohjaajaa, vaan pelkästään kuvaaja. Yksi kuvaaja. Huomattavasti rennompaa ja helpompi järjestellä mitä vähemmän porukkaa on mukana. Aloitimme kuvauspäivän Niinattaresta missä sovitimme sulhaselle pukua. Rikun toiveena oli valkoinen puku, mutta ikävä kyllä heiltä ei sellaista löytynyt. Riku sovitti mustaa ja harmaata ja päädyttiin siihen että mikäli valkoista ei löydy muualtakaan niin otamme heiltä sen mustan version. Valkoisen löytäminen oli hieman haastavaa, mutta lopulta yhdestä pienemmästä putiikista sellainenkin löytyi joten Niinattaren pukua emme sitten vuokraakaan. Kuvaaja ei ollut enää mukanamme valkoisen puvun sovituksessa, sillä se löytyi vasta myöhemmin. Musta versio oli kuitenkin tyylikäs sekin ja olisimme varmasti ottaneet sen ellei Riku olisi halunnut nimenomaan valkoista. Ehkä tosiaan kuitenkin tuo valkoinen on enemmän Rikun oloinen puku.

Toisena kuvauskohteena oli Rikun työpaikka. En ollut itsekään käynyt siellä aiemmin, enkä tietenkään esiintynyt kuvissa siellä, mutta olin sentään mukana ja pääsin senkin vihdoin näkemään. Cybercomin toimisto sijaitsee Kampissa ja aikamoinen toimisto onkin! :O Todella siisti, modernin tyylikäs ja tilava. Kunpa itsekin joskus saisi työskennellä sellaisissa puitteissa… Mutta taitaa olla tällä alalla turha toive. Suurin osa sairaaloista vain homehtuu pystyyn…

Sen jälkeen meillä oli vielä loppupäivä aikaa ja pohdimme mitä haluaisimme kuvailla. Päädyimme lähtemään kävelylle Kauppatorille ja sieltä lautalla Suomenlinnaan. Sää oli todella hieno, paljon kauniimpi ja lämpimämpi kuin mitä oltiin odotettu joten meillä oli ihan liikaa vaatetta, mutta tuli kyllä todella hienoja kuvia! Pitkän kuvauspäivän jälkeen tarkoitus oli vielä mennä tanssitunnille harjoittelemaan häävalssia ennen varsinaista yksityistuntiamme, mutta helteen ja kaiken sen kävelyn ansiosta luovuimme siitä ideasta ja kuvaajan lähdettyä menimme lähimmälle löytämällemme terassille istuskelemaan ja nauttimaan jääteet.

Kolmas kuvauspäivä oli eilen, ja se alkoi aamupäivällä Tanssikoulu Clara Blomqvistin yksityistunnilla. Minä en ole ikinä tanssinut enkä osaa tanssia, Riku on joskus lapsena ollut jossain tanssikoulussa, mutta siitä on aikaa. Aikalailla nollasta siis aloitettiin. Olimme ajatelleet että emme välttämättä edes tanssi häävalssia koska emme osaa ja siitä ei kuitenkaan tule mitään muuta kuin turhaa stressiä, mutta päätettiin kuitenkin käydä kokeilemassa jos se jotenkin sujuisi. Ajateltiin että tunnilla käytäisiin vaan läpi sitä perustanssimista, mutta tunti yllätti kyllä todella positiivisesti! Clara opetti meille kaikkea mahdollista häävalssietiketistä alkaen, ja saatiin kokoon kiva simppeli paketti, mikä juhlassa sitten voidaan esittää. Sitä täytyy kyllä harjoitella, mutta meillä on nyt tiedossa tanssin aloitukset, itse valssaaminen ja lopetus. Yhdessä tunnissa ei tulla ammattilaisiksi mutta nyt tuntuu siltä että uskaltaa sentään yrittää myös häävalssin tanssimista. Sen verran tuntiin muuten kyllä keskittyi, että ihan sama oliko kuvaaja-Jyri kameransa kanssa paikalla vai ei. 😀 Ainoa huono puoli koko hommassa oli se että juuri kun olimme kävelemässä metrolta tanssikoululle niin meidät yllätti kaamea vesisade joten oltiin hieman märkiä siellä tanssiessa…

 

Sen jälkeen suuntana oli ihana Haikon Kartano! Meillä oli tarkoituksena tavata Haikon edustaja ja tutustua juhlatilaan, sekä käydä läpi hääjuhlaan liittyviä muita asioita. Kuvaaja seurasi mukana. Juhlatila vaikutti todella hienolta ja siellä on myös pieni tanssilattia. Musiikintoistot käytiin läpi sekä vähän millä tavalla pöytiä järjestellään ja koristellaan ym. On kyllä ihanaa ettei tarvitse itse huolehtia niistä sen enempää! Jotain otoksia otettiin myös jo pihalla, mutta ilma oli sen verran inhottava että enemmän kuvaillaan sitten joku muu päivä.

 

Tänään minä menen hakemaan Niinattaresta omaa hääpukuani joka on vihdoin saapunut, ja sen jälkeen vien sen Fitting Roomiin jossa minulla on varattuna korjausompeluaika. Pukuun vaihdetaan mm nyörikiinnitys ja mahdollisesti vähän lyhennetään. Kuvaaja tulee myös mukaan iltapäivällä Fitting Roomiin kuvaamaan ompelutöiden suunnittelua.

 

Hääjärjestelyt ovat siis sinänsä hyvällä mallilla. Sormuksetkin saatiin valittua, vaikka minulla vaihtui se vielä paikan päällä… Nyt kuitenkin tulee sellainen sormus johon voin sataprosenttisesti olla tyytyväinen. Hääauto on valittu, bestman harrastaa mersuja ja mersuhulluja kun itsekin olemme niin valinta oli sitä kautta selvä. Pappi on saatu varattua, ja hänen kanssaan meillä oli tapaaminen viime viikolla, ja tällä viikolla olemme perjantaina menossa Tuomiokirkkoon tapaamaan kanttoria ja suunnittelemaan häämusiikkia. Myös hääpotrettien kuvaajan olen valinnut ja varannut. Tarkempi aikataulu selviää lähempänä, luultavasti kuvaamme ennen juhlan alkua Haikossa. Hieman kiire varmasti tulee siirtymisen kanssa, mutta siinä ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa.

Juhlasalistamme on muuten käynti suoraan Kartanon upealle parvekkeelle, joten jos on kaunis ilma, voimme olla myös siellä. 🙂

 

 

 

 

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan?

Olen pohtinut lähiaikoina paljon sosiaalisia suhteita, etenkin perheitä ja sukuja monestakin syystä. Tietysti oma tuleva suuri askel elämässä, avioliitto, laittaa miettimään näitä asioita, mutta suoritan myös tällä hetkellä Voi hyvin-nimistä sosiaaliseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen keskittyvää AMK:n kesäkurssia liittyen kätilöopintoihini, joten myös sitä kautta asia on ollut mielessä.

Olen pohtinut perheen ja suvun merkitystä elämässä yleisesti ottaen, sekä omalta kannaltani. Asun kaukana synnyinseudultani, joten välimatkaa sukuun on, eikä se ole enää muutenkaan kovin suuri. Osittain lähimmät sukulaiseni ovat myös muuttaneet ja levinneet ympäri Suomen. Fyysisesti matkaa siis on, mutta viekö se samalla mahdollisuuden myös henkiseen läheisyyteen, hyvään yhteyteen sukulaisten välillä?

Opintoihin liittyen on tullut luettua jonkin verran myös tieteellistä tekstiä aiheesta, ja selväähän tuntuu olevan että ihminen on laumaeläin, sosiaalinen otus joka tarvitsee toisia ihmisiä elämäänsä voidakseen hyvin. Vanha sanonta väittää myös veren olevan vettä sakeampaa. Tutkimukset tukevat tätä sanontaa, mutta se ei tietenkään ole koko totuus. Muodostamme elämämme aikana vahvoja siteitä myös ihmisiin jotka eivät ole meille sukua ja toisinaan sanotaan jopa että perhe on pahin.

Puolison löytäminen lienee suurin esimerkki ei-sukulaisuuteen perustuvasta läheisestä suhteesta. Se perustuu pariutumis- ja pesänrakennusviettiimme. Puolison mukana kuvioihin tulee myös hänen sukunsa, vaihteleva määrä uusia ihmisiä joista tulee osa elämäämme. Jos olemme onnekkaita, nämä ihmiset ottavat meidät avosylin vastaan ja pääsemme osaksi uutta yhteisöä, josta avioliiton myötä tulee myös toinen sukumme. Etenkin naisen kohdalla on perinteisesti ajateltu että hän liittyy miehensä sukuun, ja myös sukunimen vaihtaminen symboloi tätä. Nykyään saa toki pitää oman sukunimensä tai ottaa kaksoisnimen jos haluaa, eikä muutenkaan tällainen kenties hieman vanhanaikainen ajatus taida olla kovin voimissaan enää. Nykyaikana kun ihmiset elävät useimmiten yhdessä jo vuosia ennen avioliittoa, ei tahtomisen jälkeen käytännössä muutu mikään. Puolison suku on yleensä jo tuttua ja elämä monesti asettunut uomiinsa jo aikaisemmin.

Mikä merkitys avioliitolle sitten jää? Jos lasketaan pois kuviosta juridiset merkitykset, joihin en tässä nyt lähde syventymään sen tarkemmin, niin käsitys avioliiton merkityksestä nykyaikana tuntuu vaihtelevan ihmisten välillä suurestikin. Itse kuitenkin lukeudun niihin ihmisiin joille sen merkitys on edelleen hyvin suuri, eikä se rajoitu ainoastaan kahden ihmisen, avioparin, välille. Avioliiton solmiminen on yksi ihmisen elämän suurimmista virstanpylväistä kastejuhlien, rippijuhlien, ylioppilasjuhlien, valmistujaisten, hautajaisten ynnä muiden vastaavien sukujuhlien ohella. Kaikki nämä ovat erilaisten elämänvaiheiden päättymisiä ja alkuja, ja siihen on olemassa syy miksi näitä on totuttu viettämään perheen, suvun ja muiden läheisten ihmisten kanssa. Ihminen haluaa jakaa merkitykselliset tapahtumat elämässään niiden kanssa ketkä hänelle ovat tärkeimpiä. Asioiden jakaminen ja yhdessä iloitseminen (tai sureminen hautajaisten ollessa kyseessä) vahvistavat ihmisten välisiä suhteita, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja auttavat uuden elämänvaiheen aloittamisessa.

Suomi on pitkä maa ja joskus tuntuu että kun on muuttanut 1200km päähän kotiseudultaan, jää helposti vähän sivuun omasta suvustaan ja juuristaan. Lyhyemmätkin matkat vaikeuttavat läheisten säännöllistä näkemistä, ja trendi on kokoajan se että ihmiset muuttavat yhä enemmän töiden ja opiskelujen perässä pois synnyinseuduiltaan. Vaikka nykyinen teknologia mahdollistaa tiiviinkin yhteydenpidon kuvin, viestein ja puheluin erilaisten sosiaalisten medioiden kautta, niin etenkin tässä ajassa korostuu näiden yhdessä vietettävien juhlahetkien merkitys. On hieno asia että puolisoni suku asuu sen verran lähekkäin, että myös pienemmät juhlat voi viettää yhdessä. On ollut mukava huomata, että heidän sukunsa kokoontuu mielellään mahdollisuuksien mukaan yhteen myös tavallisiin synttäreihin sekä pienempien juhlapyhien viettoon. Olen aina kokenut itseni ja myös tyttäreni tervetulleiksi kaikkiin puolisoni sukujuhliin, ja se on ollut tavallaan jopa suuri positiivinen yllätys, ehkä johtuen aiemmista kokemuksistani. On mukava antaa myös lapselle tällaisia kokemuksia, joita hänen on hankalampi oman sukuni puolelta saada johtuen pitemmistä välimatkoista.

Välimatkojen ollessa pitkiä on keskityttävä ainoastaan suurempien elämäntapahtumien yhdessä juhlistamiseen. Meidän häistämme ei tule suuria, sinne on kutsuttu ainoastaan lähin suku ja lähimmät ystävät. Toki tavallaan myös koko Suomi Unelmahäiden kuvausten myötä, mutta sosiaaliselta kantilta katsottuna olemme kuitenkin rauhallisia ja ns. pienet piirit omaavia ihmisiä, jotka eivät halua häistänsä suurta häslinkiä. Läheisten paikallaolo on tärkein asia. Alttarilla luvataan tahtoa myötä- ja vastamäessä, luvataan se sille toiselle ja läsnäolevalle seurakunnalle. Läsnäoleva seurakunta on ne ihmiset jotka elämässä eniten merkitsevät, ja joiden edessä haluaa sen toisen virallisesti omakseen ottaa. Ei sen enempää eikä sen vähempää.

Laitoin tekstini otsikoksi niinikään vanhan ja kuluneen sanonnan. Lopetin sen kuitenkin kysymysmerkkiin sillä tätä sanontaa halusin pohtia vähän tarkemmin. Sanontahan koskee juuri tämän blogipohdinnan aihetta, eli ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita. Siitä on myös olemassa muita versioita kuten tee toiselle niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän jne. Kyynisesti muotoilin eilen mielessäni tähän sanontaan jatkoversion joka kuuluu: Jos metsä ei vastaa, lopeta huutaminen. Varmaan sen on jo joku muukin keksinyt. En kuitenkaan tiedä osaisinko lopulta toteuttaa elämässäni kovinkaan pitkälle näin kyynisiä näkemyksiä, vaikka joskus tuleekin eteen hetkiä joissa sekin vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta.